tammi

Koulun toimintakulttuuri ja ilmastokasvatus puhuttivat SIRENE -verkoston seminaarissa

Essi Aarnio-Linnanvuori

Joulun alla ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijat ja tekijät kohtasivat SIRENE-verkoston seminaarissa Helsingissä. Yli sadan osallistujan tilaisuudessa käytiin innostunutta keskustelua ympäristökasvatuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta sekä etenkin ilmastonmuutokseen liittyvästä kasvatuksesta.

Kestävää kasvatusta rakentamassa

Kestävän kehityksen mukaisen toimintakulttuurin vahvistaminen oli sekä päivän pääluennon että useiden työpajojen aiheena. KT Seppo Saloranta kertoi luennolla tuoreen väitöstutkimuksensa tuloksista. Salorannan mukaan koululaiset saavat kestävän kehityksen kokemuksia kouluaikanaan melko vähän. Lisäksi hän vahvisti monen käytännön toimijan tekemän arkihavainnon: Jotta koulun toimintakulttuuria voidaan muuttaa kestävämmäksi, tarvitaan suunnitelmallisuutta, resursseja ja koulun johdon vankkumaton tuki.

Työpajoissa koulun toimintakulttuurin muutosta pohdittiin muun muassa varhaiskasvatuksen ja peruskoulun näkökulmista sekä ekososiaalisen sivistyksen käsitteen kautta. Esimerkiksi Kestävä varhaiskasvatus – sanoista tekoihin -työpajassa pohdittiin, mitä kestävä varhaiskasvatus tarkoittaa. Toiminnallisuus ja yhteisöllisyys todettiin keskeisiksi elementeiksi. Lisäksi varhaiskasvatuksen erityispiirteenä kertomusten ja satujen merkitys koettiin merkitykselliseksi. Tarinoiden kautta lapsi pystyy jäsentämään käsitteitä ja ymmärtämään oman toimintansa vaikutuksia.

Agenda 2030 ja kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus -työpajassa puolestaan pohdittiin kestävän kehityksen tavoitteiden opettamista ja yhteiskuntasitoumuksen roolia oppimisen ja muutoksen tekemisen välineenä. Oppimisen lähtökohtana tulisi olla vahvan kestävyysajattelun mukainen hierarkia, jossa ekologinen kestävyys on kaikkien tavoitteiden toteutumisen perusta.

Kompleksinen ja ahdistava ilmastonmuutos

Toinen seminaarin pääteema oli ilmastokasvatus, jota käsiteltiin kahdessa työpajassa sekä paneelikeskustelussa. Ilmastokasvatusta toiminnallisesti alakoulussa -pajassa keskusteltiin ilmasto-oppimiseen liittyvistä tiedoista, taidoista ja asenteista sekä niiden keskinäisistä suhteista. Keskustelussa todettiin, että pienten koululaisten ilmastokasvatusta toteutetaan kasvattamalla lasten ympäristöherkkyyttä ja luontosuhdetta olemalla paljon ulkona luonnossa ja havannoimalla ja tutkimalla siellä erilaisia ilmiöitä. Lasta tulee kannustaa keskustelemaan ja kysymään.

Polkupyörällä kohti kokonaisvaltaista ilmastokasvatusta -työpajassa julkistettiin uusi kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalli. Malli kuvaa viheliäisenä ongelmana pidettyyn ilmastonmuutokseen liittyvän kasvatuksen osa-alueita polkupyörä-metaforan avulla. Työpajassa malli herätti innostusta sekä lukuisia sovellus- ja kehittämisideoita.

Iltapäivän paneelikeskustelussa ekoteologi Panu Pihkala, ilmastotutkija Laura Riuttanen sekä elokuvaohjaaja John Webster keskustelivat dosentti Hannele Cantellin johdolla ilmastonmuutoksesta, ilmastoahdistuksesta ja ilmastokasvatuksesta. Ilmastoahdistus oli keskustelijoille tuttua henkilökohtaisestakin näkökulmasta. Toivon ylläpitämistä pidettiin keskeisenä osana ilmastokasvatusta. Iltapäivä päättyi teemaan liittyen John Websterin ohjaamaan dokumenttielokuvaan ”Tulevilla rannoilla”.

Essi Aarnio-Linnanvuori työskentelee WWF:llä ympäristökasvatuksen asiantuntijana. Hän väitteli äskettäin filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta aiheenaan ”Ympäristö ylittää oppiainerajat : Arvolatautuneisuus ja monialaisuus koulun ympäristöopetuksen haasteina”. Aarnio-Linnanvuori haluaa kehittää kokonaisvaltaista ilmasto- ja ympäristökasvatusta, jossa tuetaan lasten ja nuorten kasvua aktiivisiksi ympäristökansalaisiksi.