Elämys- ja seikkailupedagogiikkaa, ulko-opetusta, I Ur och Skur -kouluja, mitä tulevaisuudessa?

Maarit Marttila

Viime vuosina on tehty useita ansiokkaita tutkimuksia siitä, mitä luonnossa toimiminen ja liikkuminen merkitsevät ihmisen hyvinvoinnille ja sitäkin kautta oppimiselle. Koulujen lähellä oleva luonto on arvokas oppimisympäristö. Siellä oppiminen sopii myös erittäin hyvin osaksi eri koulutusasteiden opetussuunnitelmia.

Itselleni läheinen luonnossa toteutettava opetusmenetelmä on elämys- ja seikkailupedagogiikka. Käsitteeseen liittyy mm.

• suomalaisten kiinteä luontosuhde
• eräperinteemme
• luontoliikunta ja luonnossa toimiminen
• elämykset sekä
• ympäristökasvatus.

Suomessa toteutetussa elämys- ja seikkailupedagogiikassa on kansainvälisesti tarkasteltuna samoja piirteitä kuin

• saksalaisessa elämyspedagogiikassa (Erlebnispädagogik)
• angloamerikkalaisessa seikkailukasvatuksessa (Outdoor Education, Outdoor Adventure Education)
• Norjasta lähtöisin olevassa friluftsliv-käsitteessä ja
• ruotsalaisessa utomhuspedagogiikassa.

Väitöskirjassani päädyin käsitteenmäärittelyssä siihen, että erityisesti kouluopetuksen viitekehyksestä tarkasteltuna turvallisuuskysymykset laaja-alaisesti huomioiva ”elämys- ja seikkailupedagogiikka on suomalaiseen eräperinteeseen tukeutuvaa kaikille oppijoille koulutusasteesta riippumatta sopivaa elämyksellistä, kokemuksellisen ja konstruktivistisen oppimisen teorioihin pohjautuvaa kokonaisvaltaista pedagogiikkaa. Siinä ryhmän toiminta ja vaihtelevat roolit sekä yhteistyö oppijoiden, opettajien ja eri toimijoiden välillä, yksilön huomioiminen, kunnioittava kohtaaminen, positiiviset oppimiskokemukset ja tunne-elämykset, liikkuminen, luontosuhde, uskon vahvistaminen oppijan omiin kykyihin oppia ja siirtovaikutus arkeen reflektion avulla ovat keskiössä. Elämys- ja seikkailupedagogiikassa huomioidaan eri aistikanavat oppimisen mahdollistajina. Oppijan omaa vastuuta oppimisestaan ja toisista ihmisistä kehitetään unohtamatta tiedollista, taidollista tai arvojen ja asenteiden oppimista. Elämys- ja seikkailupedagogisessa luontoliikunnassa painottuvat enemmän elämykset kuin seikkailu, sillä elämykset ovat opettajan toimintaa määräävissä valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa esillä.” (Marttila 2016)

Tutkimustyöni ohessa olen vuodesta 1998 lähtien toteuttanut edellä esitetyn kaltaista elämys- ja seikkailupedagogiikkaa niin vapaa-ajan toiminnoissa nuoriso- ja liikuntatyössä kuin osana kouluopetusta eri koulutusasteilla. Mm. väitöstutkimukseni ”tulokset kannustavat menetelmän käyttöön. Kohderyhmäni (toinen aste) opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien kokemukset olivat myönteisiä. Keskeiset tulokset osoittivat, että elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta

• tuki yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita
• kouluviihtyvyys parantui
• poissaolot olivat vähäisiä ja
• liikunnan määrä lisääntyi.

Menetelmä tuki oppimista opiskelijoiden itsensä ja kotiväen kertomana. Se näyttää sopivan opetussuunnitelmien toteuttamiseen eri koulutusasteilla ja erilaisille oppijoille. Myös aiempien tutkimusten mukaan elämys- ja seikkailupedagogiikalla on myönteisiä vaikutuksia muun muassa oppimiseen motivaation kautta ja yhteistyöhön. Koska väitöstutkimukseni oli laadullinen, tuloksia ei voida suoraa yleistää. Kuitenkin tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia, ja tästä johtuen suosittelen, että menetelmää sisällytetään laajemmin osaksi opetussuunnitelmia eri koulutusasteilla. (Marttila 2016.)

Kun perehdymme kouluopetuksesta tehtyihin tutkimuksiin, löydämme monia muitakin ulkona toimimiseen viittavia käsitteitä, kuten ulko-opetus. Ulko-opetusta ovat tarkastelleet mm. Romar, Enqvist, Kulmala ja Tammelin (2017) tutkimuksessaan ”Ulko-opetus lisää alakoululaisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää paikallaan oloa”. Heidän saamiensa tulosten mukaan ulko-opetus lisää alakoululaisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää paikallaanoloa.

Miten sitten ulkona opettamista voi toteuttaa?

Väitöskirjassani esittelen yhden mallin. Ruotsissa puolestaan toimii I Ur och Skur -kouluja, joissa opetusta viedään suunnitelmallisesti ulos. Suomen Latu ry:n alainen jäsenyhdistys Ulko-opet ry toteutti tutustumismatkan Ruotsin I Ur och Skur -kouluun 15.-17.10.2017. Tarkemmin vierailun annista voit lukea edellä olevasta linkistä. Päällimmäisenä havaintona käynnistä oli se, miten luontevasti koulussa siirrytään ulkoa sisälle ja miten innostuneesti oppijat ovat mukana ulkona tapahtuvissa oppimistilanteissa. Liikuntatieteilijänä huomioni kiinnittyi myös siihen, että liike ja koko kehot ovat kokonaisvaltaisesti mukana oppimisessa ulkona. Opettajien riittävä aika, monipuoliset ja turvalliset oppimisympäristöt ja turvallinen oppimisilmapiiri tuottavat myös iloa oppimiseen.

Oppimisen ilosta ja elämys- ja seikkailupedagogiikasta voit lukea lisää mm. täältä.

Edellä esittelin vain muutaman tutkimustuloksen. Perusteluja opetuksen ulos viemiseen on löydettävissä kuitenkin paljon lisää. Onkin syytä pohtia, miten voisimme laaja-alaisemmin viedä opetusta ulos osana koulupäiviä?

LitT, opinto-ohjaaja Maarit Marttila on väitellyt liikuntatieteiden tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan liikuntapedagogiikka. Hän työskentelee opettaja-tutkijana toisella asteella Tampereen kaupungilla ja tekee kirjoitustöitä opetuksen ohessa.

Kuvat: Maarit Marttila