Globaalina kasvattajana rasismia ja ennakkoluuloja vastaan
Liisa Niemi
Pakolaisuus. Käsite, joka on viimeistään vuonna 2015 alkaneen pakolaiskriisin myötä vakiinnuttanut paikkansa varmasti jokaisen suomalaisen tietoisuudessa. Suomeen saapuneiden pakolaisten myötä suomalaiset ovat olleet uuden ilmiön edessä, kun väestömäärä on kasvanut muualta tulleiden eri kulttuurien edustajista. Eri kulttuurit ovat aina olleet vuorovaikutuksessa keskenään, ja kun monen eri kulttuurin edustajia on yhden valtion rajojen sisällä, on seurauksena luonnollisesti myös toisista kulttuureista oppimista ja mahdollisesti oman kulttuurin muovautumista. Varjopuolena ilmiössä on kuitenkin ennakkoluulojen ja pahimmassa tapauksessa rasististen ajatus- ja toimintamallien syntyminen, kun tuntemattoman kulttuurin edustajat tuntuvat itselle vierailta ja oudoilta. Näiden kitkemiseksi onkin tärkeää tehdä työtä jo nuoruusvaiheessa suvaitsevaisuuden, avarakatseisuuden ja tietoisuuden lisäämiseksi. Tätä työtä myös minä Suomen Pakolaisavun vapaaehtoisena globaalina kasvattajana teen.
Globaalikasvattajana työskentely tarkoittaa pääasiassa peruskouluikäisten lasten ja nuorten tietoisuuden ja suvaitsevaisuuden lisäämistä pakolaisia kohtaan, mitä toteutetaan opettajien koulutuksen, pakolaisuudesta kertovien oppimateriaalien tuottamisen sekä erilaisten yhteistyö-, tapahtuma- ja viestintäkampanjoiden avulla. Näiden kautta tavoitteena on edistää pakolaisten ja siirtolaisten yhdenvertaisuutta ja osallistamista, edesauttaa myönteisen asenneilmapiirin kehittymistä, monensuuntaista kotoutumista ja toimivia väestösuhteita sekä haastaa ihmisiä pohtimaan omaa elämäänsä pakolaisten näkökulmasta.
Ehkä tärkeimmässä osassa globaalikasvatuksen toteuttamisessa on kuitenkin kouluvierailut, joiden sisältämien opetusmateriaalien ja toiminnallisten harjoitteiden kautta pyritään kasvattamaan oppilaiden empatiakykyä, osallistumista, dialogisuutta sekä tulevaisuustietoisuutta. Myös Perusopetuksen opetussuunnitelma POPS:ssa on vuonna 2016 linjattu: “Perusopetus antaa perustan ihmisoikeuksia kunnioittavaan maailman-kansalaisuuteen ja
rohkaisee toimimaan myönteisen toiminnan puolesta”. Tästä syystä globaalikasvatus onkin osa Opetushallituksen virallista opetussuunnitelmaa.
Syy miksi itse hakeuduin Suomen Pakolaisavun vapaaehtoiseksi oli oma kiinnostukseni ja aiempi kokemukseni vapaaehtoistyöstä sekä kiinnostukseni kehityspolitiikkaan ja -yhteistyöhön, ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen. Vaikka koinkin ennen globaalikasvattajaksi kouluttautumista ja kouluvierailujen tekemistä omien tietojeni ja osaamiseni näistä teemoista olevan hyvällä tasolla, koen kuitenkin myös itse oppineeni valtavasti lisää, sekä saaneeni uusia näkökulmia esimerkiksi pakolaisten yhteiskuntaan integroimisen tavoista. Opiskelen pääaineena maantiedettä, minkä lisäksi olen opiskellut sivuaineina yhteiskunnallisen muutoksen ja ympäristötieteiden opintokokonaisuuksia, joten vastavuoroisesti olenkin pystynyt hyödyntämään ja yhdistämään vapaaehtoistyöhön myös omia opintojani.
Vaikka vapaaehtoistyö globaalina kasvattajana on sisältänyt myös haasteita muun muassa oppilaiden auktoriteettinä olemisena ja kriittisesti pakolaisiin suhtautuvien oppilaiden jyrkkien mielipiteiden rauhoittamisessa, koen tämän toiminnan olevan itselleni kuitenkin suunnattoman merkityksellistä. Kaikkein palkitsevinta vapaaehtoistoiminnassa on ollut itselleni tärkeiden teemojen parissa työskenteleminen, Suomen Pakolaisavun toimintaan tutustuminen ja siihen osallistuminen sekä omalta mukavuusalueelta poistuminen isojenkin oppilasryhmien ohjaajana toimimisen kautta. Lisäksi, kun oppituntien jälkeen jotkut oppilaat ovat tulleet kysymään lisää omasta taustastani ja siitä miten he itse voisivat päästä mukaan pakolaisten hyvinvoinnin lisäämiseen, olen tuntenut suurta onnistumisen tunnetta. Pakolaismäärät tulevat tulevaisuudessa lisääntymään etenkin ilmastonmuutoksen seurauksena, ja siitä mahdollisesti seuraava ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen, vihapuhe ja konfliktien monimuotoisuus tulevat varmasti myös Suomessa olemaan entistä yleisempiä haasteita. Mielestäni tästä syystä ihmisten tietoisuutta, empaattisuuden, ja toisaalta myös mediakriittisyyden taitoja ja avarakatseisia asenteita tuleekin jo varhaisessa vaiheessa edesauttaa. Yksi ihminen ei voi muuttaa järjestelmää,
mutta tätä muutosta voi kuitenkin omalla toiminnallaan tukea.
Kirjoittaja Liisa Niemi on maantieteen opiskelija Helsingin yliopistossa
