Ilmastokriisi huolestuttaa nuoria, mutta ilmastokasvatusta ei pidä pelätä

Essi Aarnio-Linnanvuori

Nuorten kokema ilmastohuoli on ollut julkisen keskustelun aiheena jo muutaman vuoden. Siitä on jo pitkään keskusteltu opettajanhuoneissa ja ilmastokasvatuksen tilaisuuksissa mutta viime vuosina myös laajemmin julkisuudessa. Sitä on käytetty poliittisena lyömäaseena ripeiden ilmastotoimien puolesta ja niitä vastaan, muun muassa argumentoimalla, ettei nuoria pidä pelotella ilmastonmuutoksella. Lasten ja nuorten lisääntynyt ilmastoahdistus mietityttää syystä opettajia ja muita kasvattajia. Olen toisinaan kuullut pohdintoja, että ilmastoaiheita ei tee mieli opettaa, koska opettaja pelkää aiheuttavansa oppilailleen ilmastoahdistusta. Onko tähän pelkoon perusteita?

Mitä nuorten ilmastohuolesta tiedetään?

Tutkimusten perusteella tiedetään, että nuorten huoli ilmastonmuutoksen vuoksi on lisääntynyt vaikkapa reilun kymmenen vuoden takaisesta ajasta. Vuosittain toteutettava kotimainen Nuorisobarometri-kysely antoi myrskyvaroituksen jo kesällä 2018, kun peräti kaksi kolmesta vastaajasta kertoi tuntevansa erittäin tai melko paljon turvattomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi. Myöhemmin samana vuonna nähtiin maailmanlaajuinen ruotsalaisen Greta Thunbergin käynnistämä nuorten koululakkoliike, johon osallistui myös tuhansia suomalaisnuoria eri puolilla maata. Ilmastoahdistus ja muut ilmastokriisiin liitetyt tunteet nousivat kerralla ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkimuksen keskiöön.

Syksyllä 2021 julkaistiin laaja kansainvälinen tutkimus nuorten ilmastotunteista ja ajatuksista ilmastonmuutokseen liittyen. Tutkimukseen osallistui peräti 10 000 nuorta kymmenestä eri maasta, myös Suomesta. Caroline Hickmanin ja kollegoiden (2021) tutkimuksen mukaan selvästi yli puolet vastaajista oli erittäin tai hyvin huolissaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Peräti kolme neljästä vastaajasta kertoi tuntevansa pelkoa tulevaisuuden vuoksi, ja alle puolet luottaa maansa hallituksen kykyyn vastata ilmastokriisin asettamiin haasteisiin. Suomalaisista vastaajista 42 % epäröi, voivatko he hankkia lainkaan lapsia.

Kyllä, monet nuoret ovat huolissaan, osa jopa äärimmäisen huolissaan. Tällaiset viestit tulee ottaa vakavasti. Itseäni henkilökohtaisesti vihlaisee erityisesti se epäluottamus tulevaisuuteen, josta lapsettomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi harkitsevien vastaajien suuri määrä kertoo. Vuosien varrella on nähty paljon tutkimustuloksia, joissa lapset ja nuoret näkevät maailman tulevaisuuden synkkänä mutta siitä huolimatta oman tulevaisuutensa melko ennustettavana ja samankaltaisena kuin heidän vanhemmillaan: he opiskelisivat ammatin, menisivät töihin ja perustaisivat perheen. Onko tämä perusluottamus maailmaan nyt säröllä?

Nuorten ilmastohuoli ei ole syy vältellä ilmastokasvatusta

Huolesta huolimatta väitän, että ilmastokasvatusta ei pidä pelätä. Pikemminkin päinvastoin: ilmastoahdistuksen maailmassa ilmastokasvatusta kaivataan kipeästi. Hyvällä, kokonaisvaltaisella ilmastokasvatuksella on mahdollista tukea toivon näkökulmaa ja ilmastotoimijuutta sekä käsitellä vaikeita tunteita. Apulaisprofessori Ilkka Ratisen (esim. Ratinen & Uusiautti 2020) tutkimusten mukaan jo ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeva tieto lisää rakentavan toivon tunteita oppilaissa.

Kun ilmastokasvatukseen yhdistää toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, nuoren toimijuuden kokemusten vahvistuminen saattaa helpottaa ahdistuksen tai huolen tunteita. Kokemus siitä, että kukaan ei tee mitään, muuttuu, ja yhdessä me voimme vaikuttaa. Apulaisprofessori Annukka Vainion mukaan kansalaisten pystyvyysuskon vahvistaminen on tärkeää myös kansallisten ja kansainvälisten ilmastotoimien onnistumisen kannalta.

Jos nuoren ilmastohuolta vähätellään tai sitä pyritään hoitamaan yksinomaan mielenterveysongelmana, lopputuloksena voi olla aiempaa pahempi ahdistus. Tutkija Panu Pihkala totesi viime syksynä Helsingin Sanomien haastattelussa, etteivät nuoret kaipaa terapiaa vaan määrätietoisia ilmastotoimia. Ilmastokasvatuksessa on kuitenkin hyvä harjoitella kriisin herättämien vaikeiden tunteiden käsittelyä. Näiden tunteiden olemassaoloa ei pidä kiistää, vaan niitä on tärkeä tarkastella yhdessä, turvallisessa yhteisössä.

Älä pelkää ilmastokasvatusta

Ilmastonmuutos on opetettavana ilmiönä kompleksinen ja oppiainerajat ylittävä. Ilmastonmuutosta voi kutsua viheliäiseksi tai pirulliseksi ongelmaksi, ja sen vuoksi myös aiheen opettaminen vaatii laaja-alaisuutta ja monipuolisia menetelmiä. Neljä vuotta sitten esittelimme yhdessä Sakari Tolppasen, Hannele Cantellin ja Anna Lehtosen kanssa kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen mallin, jonka tavoitteena on havainnollistaa ilmastokasvatuksen eri osa-alueita tutkimustiedon pohjalta. Mallin kahdeksan osa-aluetta ovat kaikki kytköksissä toisiinsa.

Polkupyörämallia voi käyttää tukena ilmastokasvatuksen kokonaisuuksien suunnittelussa: olemmeko ottaneet huomioon kaikki olennaiset näkökulmat ja lähestymistavat? Kokonaisvaltaisessa ilmastokasvatuksessa otetaan tiedon omaksumisen ohella huomioon esimerkiksi oppilaan arvot ja identiteetti, motivaatio, tulevaisuuskäsitykset sekä ilmastoon liittyvät tunteet. Malli kannustaa liittämään kasvatukseen aitoa toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastokasvatus on monialaista ja sitä kannattaakin suunnitella ja toteuttaa yhdessä eri oppiaineiden opettajien kanssa. Parhaimmillaan tämän vaikean aiheen käsittely opetuksessa voi olla antoisaa ja hauskaa.

Jos opettajan tai muun kasvattajan omat välineet ilmastotunteiden käsittelyyn ovat vähissä, teemaan on tarjolla monia, suhteellisen tuoreita materiaaleja. Esimerkiksi Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL on tuottanut erilaisia tehtäviä ja muita materiaaleja ilmastotunteiden käsittelyn tueksi. Luonto ja tunteet -hankkeen verkkosivuilla on myös tietoa ja lähinnä toiselle asteelle ja aikuisille sopivia harjoituksia ympäristötunteiden käsittelyyn.

Älä siis pelkää ilmastokasvatusta, vaan tartu siihen tarpeellisena mutta antoisana haasteena!

Kirjallisuutta:

Hickman, C., Marks, E., Pihkala, P., Clayton, S., Lewandowski, E. R., Mayall, E. E., … & van Susteren, L. (2021). Young people’s voices on climate anxiety, government betrayal and moral injury: A global phenomenon. Government Betrayal and Moral Injury: A Global Phenomenon. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3918955

Ratinen, I., & Uusiautti, S. (2020). Finnish students’ knowledge of climate change mitigation and its connection to hope. Sustainability, 12(6), 2181. https://doi.org/10.3390/su12062181

Kirjoittaja Essi Aarnio-Linnanvuori toimii ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen yliopistonlehtorina Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa. Hän opettaa tiedekasvatusta ja ympäristöopin didaktiikkaa luokanopettajaopiskelijoille ja ympäristökasvatusta kaikille tiedekunnan opiskelijoille.