Käsitteitä ja niiden tulkintoja

Hannele Cantell

Reilut 15 vuotta sitten kiisteltiin siitä, puhutaanko ympäristökasvatuksesta vai kestävän kehityksen kasvatuksesta. Tällä hetkellä intohimoja aiheuttavat muun muassa käsitteet ilmastokasvatus, ilmastonmuutoskasvatus, kestävyyskasvatus, globaali muutos, ilmiölähtöisyys, monialaisuus tai vaikkapa geomedia. Mutta muuttuuko asiasisältö käytetyn käsitteen perusteella?

Käsitteet ovat tieteellisen tutkimuksen ja kirjoittamisen työkaluja. Niiden perusteella tutkimuksia luokitellaan, arvioidaan ja myös arvotetaan. Myös rahoitushauissa käsitteillä on usein suuri merkitys: kuka osaakaan oikein aavistaa tieteelliset trendit ja uuden terminologian. Uusien ideoiden viritessä jopa kilpaillaan siitä, kuka ehtii ensimmäisenä esittelemään ja määrittelemään uuden käsitteen omassa julkaisussaan. Ja jos joku onneton käyttää eri käsitettä kuin muut – olkoonkin että sisältö olisi miten arvokasta tahansa – saattaa koko tutkimus jäädä huomiotta tai tulla väärinymmärretyksi. Välillä tuntuu, että käytetty käsite saa turhan paljon painoarvoa verrattua käsiteltävään sisältöön.

Ympäristökasvatuksen piirissä syntyi aikanaan koulukuntia ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen käsitteiden ympärille. Viime aikoina on keskusteltu siitä, kannattaako puhua mieluummin ilmastokasvatuksesta, ilmastonmuutoskasvatuksesta vai globaalimuutoskasvatuksesta. Vastaavasti on kiistelty siitä, sisältyykö ympäristökasvatus globaalikasvatukseen, vai onko pikemminkin globaalikasvatus ympäristökasvatuksen osanen. Näillä käsitteillä pelaaminen jatkuu edelleen, sillä joulukuussa 2016 Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry. on järjestämässä tilaisuutta, jossa pohditaan sopivaa suomennosta kansainvälisesti vakiintuneelle käsitteelle Global Citizenship Education.

Käsitteiden määritteleminen on luonnollisesti tärkeää. Mutta siinä vaiheessa, kun tutkijoita ja heidän työtään aletaan arvottaa hyväksi tai huonoksi käytettyjen käsitteiden perusteella, kannattaa pysähtyä. Seminaari tai tutkimus, jonka otsikkona on ilmastokasvatus, ei ole automaattisesti hyvä tai huono itse otsikon perusteella. Arvo syntyy sisällöstä ja merkityksistä. Kannattaakin pitää ennakkoluulottomasti silmät ja korvat auki erilaisille sanoille, ilmaisuille ja käsitteille.

Joskus jokin käsite alkaa elää omaa elämäänsä. Olen kuullut lukuisia kertoja sanottavan, että uusi opetussuunnitelma korostaa ilmiölähtöisyyttä. Tämä on mielenkiintoista, sillä uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet-asiakirjassa ei mainita kyseistä käsitettä lainkaan, vaan siellä puhutaan monialaisesta oppimisesta. Lisäksi on mielenkiintoista, että vaikka ilmiölähtöisyydestä puhutaan Suomessa paljon, sitä ei ole oikeastaan liiemmin käytetty englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa.

Omaa käsitteellistä suhdettani ympäristökasvatukseen, kestävyyskasvatukseen, ilmastokasvatukseen, globaalikasvatukseen, ilmiölähtöisyyteen ja muihin alamme käsitteisiin kuvaisin enemmän uteliaaksi ja neutraaliksi kuin intohimoiseksi. En missään tapauksessa haluaisi ripustautua vain joihinkin ismeihin ja aatteisiin, vaan pitää ovia auki moniin suuntiin. Kannustan erityisesti pohtimaan ja vertailemaan käsitteiden sisältöjä ja merkityksiä. Toki joskus on hyvä uudistaa ja päivittää käytettyjä käsitteitä. Esimerkiksi suvaitsevaisuus-käsite on auttamatta oman aikansa tuote ja nykyisessä maailmassa kovin arvolatautunut. Tuntuukin paljon paremmalta puhua yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Toisaalta taas voi havaita, että vanhanaikaiselta kuulostava käsite onkin merkitykseltään ihan tuore ja raikas. Esimerkiksi ympäristökasvatuksen jo 1970-luvulla julkilausutut tavoitteet ovat mielestäni ihan validit edelleenkin. Ympäristökasvatus on siis mielestäni oikein hyvä sana edelleenkin. Sanan käyttö riippuu tietysti siitä, miten kukakin sen määrittelee. Yhden toiveen kuitenkin esittäisin: ei näistä kiistellä kannata, eikä varsinkaan lokeroida ja lokeroitua.

Dosentti, yliopistonlehtori Hannele Cantell toimii opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Hän on innostunut yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti ympäristökasvatuksesta, ilmastokasvatuksesta, globaalikasvatuksesta, ilmiölähtöisestä oppimisesta sekä tiedonalalähtöisestä oppimisesta. Muun muassa.