Kestävyyskasvatuksen professuuria idättämässä

Virpi Valtonen & Anja Heikkinen

Lähdimme viime syksynä SIRENEn taloudellisella avustuksella hahmottelemaan, miten kestävyyskasvatuksen tulisi näkyä vuoden 2019 alussa aloittavassa Tampereen yliopistossa ja millaisin perustein voisimme viedä eteenpäin kestävyys- ja ympäristökasvatuksen professuurin perustamista Tampereen yliopistoon. Järjestimme päivän kestäneet työpajan, jossa tutkimme keskustellen ja toiminnallisesti työskennellen kestävyys- ja ympäristökasvatuksen tarvetta ja tilaa sekä professuurin mahdollisuuksia. Työpajaan osallistui Tampereen Teknillisen yliopiston, Tampereen yliopiston, Tampereen ammattikorkeakoulun sekä Pirkanmaan ympäristökasvattajien yhteistyöryhmän jäseniä.

Vuonna 2019 alusta toimintansa aloittava uusi Tampereen yliopisto on viime viikolla julkaissut visuaalisen ilmeensä. Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun muodostama monialainen korkeakouluyhteisön viesti on Vaikuttavuutta yhdessä – Ihminen ratkaisee. Kärkenä ovat tekniikka, terveys ja yhteiskunta. Yhteiskunnan kestävä uudistuminen on mainittu strategiassa.

Kestävyys on siis mainittu strategisella tasolla mutta onko se riittävän painokkaasti esillä? Antaako se riittäviä eväitä kestävään tulevaisuuteen sitoutumiseksi? Antaako se riittävän strategisen pohjan kestävyys- ja ympäristökasvatuksen toteuttamiselle läpileikkaavasti ja monitieteisesti? Seuraavassa työpajaan osallistuneiden ehdotuksia kestävyys- ja ympäristökasvatuksen profiilin nostamiseen uudessa Tampereen yliopistossa.

Kestävyys- ja ympäristökasvatuksen tutkimuksen edistäminen

• Monitieteinen tutkimus, jota rakennetaan ja koordinoidaan yhdessä kasvatusalan organisaatioiden, yritysten ja järjestöjen kesken
• Poikkitieteellisen tutkimuksen (sisältäen myös kandidaatti- pro gradu- ja väitöstutkimukset) ohjauksen resurssien ja toimintamallien mahdollistaminen
• Kestävyys- ja ympäristökasvatustutkimukseen kannustaminen rahoitus- ja kannustusjärjestelmissä, kuten tuloksellisuusindikaattoreiden määrittelyssä

Vaikka erityisvastuu alan tutkimuksen edistämisessä on kasvatustieteiden edustajilla, tulisi strategian muotoilussa löytää tiedekunta- ja yliopiston rajoja ylittäviä toimintatapoja. Alueellisesti kunnianhimoinen ja rohkea strategia rohkaisisi toimijoita myös kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ja omaperäisiin avauksiin.

Kestävyys- ja ympäristökasvatus opetuksessa

• Korkeakoulujen kasvatustehtävän kirkastaminen: ajankohtaisiin kestävyys- ja ympäristöhaasteisiin vastaamiseen kykenevien, poikkitieteellisten ja –ammatillisten asiantuntijoiden kasvattaminen
• Poikkitieteellisesti toteutettuina monia mahdollisia toteutusvaihtoehtoja: tutkinto-ohjelmien yhteiset opinnot, valinnaiset opinnot, kestävyyskasvatuksen integrointi opintojaksoihin, erilliset luennot, teemaviikot, maksullinen täydennyskoulutus
• Korkeakoulu- ja muun relevantin oppilaitosyhteistyön kehittäminen (esim. JOO-opinnot, sähköiset oppimisalustat)
• Kestävyys- ja ympäristökasvatuksen sisällyttäminen kaikkien alojen harjoitteluihin ja siihen fokusoivien harjoittelujen tarjoaminen. Kaikessa yhteistyö alueellisten toimijoiden – kasvatusorganisaatiot, julkishallinto, yritykset ja järjestöt – kanssa

Edellisten ehdotusten toteuttamiseksi tulee resursoida yliopiston henkilökunnan koulutusta, jotta se olisi tiedollisesti ja taidollisesti kykenevä kestävyys- ja ympäristökasvatuksen toteutukseen. Kehittäminen vaatii henkilöstöltä halua ja tahtoa toimia yhteistyössä erilaisten ulkopuolisten toimijoiden kanssa sekä halua kehittää opetusta yhdessä muiden tieteenalojen opettajien kesken.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus kestävyys- ja ympäristökasvatuksessa

• Alueellisten kestävyys- ja ympäristökasvatuksellisten kehittämiskohteiden, tutkimus- ja koulutustarpeiden yhteistyöllinen identifiointi, suunnittelu, toteutus ja arviointi
• Paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen vaikuttamisen yhdistäminen
• Aktiivinen tutkimus- ja koulutustoiminnan julkaisutoiminta
• Vaikuttamis- ja haastekampanjat ja lobbaus ja vuorovaikutukselliset viestintäratkaisut opiskelijoiden kanssa toteutettuina

Yliopistollinen kestävyys- ja ympäristökasvatuksen tutkimus ja koulutus ovat yliopistojen yhteiskuntavastuun ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ydintä.

Sisäisen toiminnan kestävyys- ja ympäristötietoisuus

• Uudessa yliopistossa on tärkeää taata yhteisölliselle kehittämiselle ja toiminnalle riittävät ajalliset ja taloudelliset resurssit. Eri toimijoiden parhaat käytänteet tulisi jakaa systemaattisesti ja tavoitteellisesti. Muutoskykyinen tieteellinen yhteistyö edellyttää erilaisten tutkimusotteiden ja niistä syntyvän tiedon arvostamista, avoimuutta ja demokratiaa. Ongelmien ja haasteiden ohella tilaa olisi annettava myös toivolle ja muutoksen mahdollisuudelle.

Kestävyys- ja ympäristökasvatuksen professuuri

Työryhmä katsoo, että kestävän ja ympäristöllisesti vastuullisen kehittämisen edistäminen Pirkanmaalla edellyttää kasvatustieteisiin sijoittuvan kestävyys- ja ympäristökasvatuksen professuurin perustamista. Professuuri tukisi kestävyys- ja ympäristökasvatuksen innovaatioita, joissa globaaleihin ympäristö- ja kestävyyshaasteisiin etsitään ratkaisuja paikallisesti. Pedagogiikan, elinikäisen oppimisen ja kasvatustieteellisen tutkimuksen kautta voidaan ihmisten käyttäytymiseen ja elämäntapaan vaikuttaa tavoilla, jotka säteilevät sekä kansallisiin että globaaleihin ajattelutapoihin ja käytänteisiin.  Professuurin tuella voidaan vahvistaa kestävän kehityksen teemojen keskeisyyttä tulevassa uudessa Tampereen yliopistossa ja ihmistieteellinen kestävyyskasvatus tulisi pedagogiseksi osaksi yhteistyökorkeakoulujen opetussuunnitelmia.

Vahvistaessaan onnistuneesti kestävyys- ja ympäristökasvatuksen kehittämistä uudessa Tampereen yliopistossa ja Pirkanmaan alueella professuuri tarjoaisi myös mahdollisuuden alueen kansainvälisen koulutusyhteistyön ja koulutusviennin profiloimiseen kestävän ja ympäristöllisesti vastuullisen tulevaisuuden kehittämisen perustalle.

Työpajan jälkeen aloite, lähinnä professuurin osalta, on mennyt eteenpäin. Kasvatustieteiden tiedekunta on hakenut alueen yrityksiltä ja Tampereen kaupungilta tukea tehtävän perustamiseen.

Virpi Valtonen työskentelee Tampereen ammattikorkeakoulussa ja on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa. Anja Heikkinen puolestaan toimii professorina kasvatustieteen tiedekunnassa Tampereen yliopistossa.

Kuva: Virpi Valtonen