Kestävyysosaamisen opetus alakouluissa

Marjo Vesterinen

Kestävyysosaaminen on yhdistelmä tietoja, taitoja ja asenteita, joita tarvitaan kestävän kehityksen edistämiseksi maailmassa. On suuri tarve lisätä kestävyysosaamisen opetusta kaiken ikäisille, kaikkiin koulutusjärjestelmiin. Tutkimme kestävyysosaamisen opetusta alakouluissa uunituoreessa artikkelissamme, laajassa kirjallisuuskatsauksessa nimeltään Sustainability competences in primary school education – a systematic literature review (Vesterinen & Ratinen, 2023). Artikkelimme teoreettisena viitekehyksenä on Wiekin ym. (2011) määritelmä viidestä kestävyysosaamisen ydinalueesta. Nämä ovat kestävyyden monitahoisuuden hallinta (systems thinking competence), kestävien tulevaisuuksien visiointi (futures thinking competence), kestävyysarvojen ilmentäminen (values thinking competence), yhteistyötaidot (collaboration competence) sekä kestävyystoiminta (action-oriented competence). Kestävyysosaamisen viitekehys GreenComp (European Commission, Joint Research Centre, 2022) perustuu osin Wiekin ym. (2011) tutkimuksiin, ja olen hyödyntänyt tämän blogitekstin laatimisessa GreenCompin suomennosta.

Tutkimuksemme mukaan kestävyysosaamisen oppimisen perusta alakoulussa on oppilaiden ja opettajien yhteistyö ja dialogi sekä oppilaiden oma toiminta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi päivittäisessä elämässään mielikuvitusta hyödyntäen. Olemme luoneet kukkamallin (The flower-model) (Vesterinen & Ratinen, 2023) kuvaamaan kestävyysosaamisen opetusta alakoulussa (ks. kuva 1). Kukkamalli sijoittaa yhteistyötaidot kukan keskiöön, sillä kestävyysosaamisen kehittymisen perusta alakoulussa on oppilaiden ja opettajien välinen yhteistyö. Yhteistyötaidot kehittyvät, kun oppilaat työskentelevät yhdessä jaettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Monet opetusmenetelmät kehittävät oppilaiden yhteistyötaitoja, esimerkkeinä mainittakoon draama ja seikkailukasvatus.

Kuva 1. Alakoulun kestävyysosaamisen opetuksen kukkamalli (Vesterinen & Ratinen, 2023).

Muut kestävyysosaamisen osaamisalueet muodostavat kukan terälehdet. Jokainen niistä yhdistyy kukan keskiöön yhden sanan avulla, ja tämä terälehteä ja keskiötä yhdistävä sana kuvaa osaamisalueen oppimisessa tarvittavaa asiaa. Kestävien tulevaisuuksien visioinnin osaamisalueeseen kuuluu GreenCompin määritelmässä kolme laajaa osaamisenkuvausta: 1) tulevaisuuslukutaito, 2) sopeutumiskyky ja 3) tutkiva ajattelu. Nämä osaamiset koostuvat monista tiedoista, taidoista ja asenteista, joita kuvataan tarkemmin GreenCompissa. Tutkimuksemme mukaan mielikuvitus on avainsana kestävien tulevaisuuksien visioinnin osaamisalueen kehittymisessä. Voidaksemme rakentaa kestävää tulevaisuutta, täytyy se osata ensiksi kuvitella, ja tutkimusten mukaan lapset ovat tässä erityisen hyviä. Opetusmenetelminä kestävien tulevaisuuksien visioinnissa on onnistuneesti käytetty draamaa, piirtämistä ja erilaisten skenaarioiden visiointia.

Kestävyysarvojen ilmentämisen osaamialueeseen kuuluu GreenCompin mukaan osaamisen kuvaukset kestävyyden arvostamisesta, oikeudenmukaisuuden tukemisesta sekä luonnon tärkeyden tunnustamisesta. Meidän tutkimuksemme mukaan kestävyysarvojen ilmentämisen osaamisalue kehittyy parhaiten dialogissa oppilaiden ja opettajien kesken. Kestävyysarvojen ilmentämistä voi kouluissa harjoitella esimerkiksi väittelyn avulla tai draaman tai mediakasvatuksen keinoin. Olennaista on käydä keskustelua siitä, mikä on meille tärkeää ja mitkä ovat hyvän, kestävän elämän edellytykset.

GreenComp määrittelee, että kestävyystoiminnan osaamisalueen kuuluu kolme laajempaa osaamisenkuvausta: 1) yhteistyö, 2) yhteiskunnallinen toimijuus sekä 3) yksilön aloitteellisuus. Voimaantuminen on kestävyystoiminnan kehittymisen avainsana ja oppilaiden täytyy voida tuntea, että heidän teoillaan on merkitystä. Kestävyystoiminnan osaamisalue näyttää kehittyvän, kun lapset pääsevät itse osallistumaan kestävään kehitykseen tähtäävään toimintaan.

Kestävyyden monitahoisuuden hallinnan osaamisalue sisältää GreenCompin mukaan seuraavat laajemmat osaamisenkuvaukset: systeeminen ajattelu, kriittinen ajattelu sekä ongelman rajaaminen. Kestävyyden monitahoisuuden hallinnan osaamisaluetta voidaan tutkimuksemme mukaan kehittää oppilaiden oman arjen ja päivittäisen elämän asioiden yhteydessä. Syy-seuraussuhteita voidaan pohtia oppilaiden kanssa kestävyyden näkökulmasta esimerkiksi keskusteltaessa kodin sähkönkäytöstä ja ydinvoimasta. Myös ongelmalähtöinen oppiminen voi olla hyvä keino harjoitella kestävyyden monitahoisuuden hallintaa.

Kukan varsi muodostuu luontoyhteyden käsitteestä. GreenCompin mukaan tunne yhteydestä luonnon kanssa tulisi olla ympäristösuhteemme perusta. Monissa aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että vahva yhteenkuuluvuuden tunne luonnon kanssa yhdistetään ympäristö- ja kestävyysmyönteisiin arvoihin ja käyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan erityisesti vahva luontosuhde lapsuudessa johtaa kestävämpiin valintoihin ja asenteisiin vielä aikuisenakin.

Useissa tarkastalemissamme artikkeleissa ehdotetaan, että kestävyys ja kestävä kehitys tulisi nähdä kehyksenä, joka ohjaa koulun kaikkea toimintaa. Emme siis tarvitse uutta oppiainetta, vaan kestävyysajattelua koulun kaikille tasoille. Kestävyyskasvatuksen tulisi ulottua läpäisyperiaatteella kaikkeen opetukseen ja oppiaineisiin.

Kestävyyskasvatusta ja kestävyysosaamista tarvitaan nyt enemmän, kuin koskaan. Lapset ovat tulevaisuus – juuri nyt he tarvitsevat tunteen siitä, että meillä on vielä toivoa ja aikaa jäljellä. Ongelman kieltäminen ei auta, vaan ilmastoahdistukseen auttaa toiminta. Lapset voivat opetella toimimista kestävyyden edistämiseksi paikallisesti, yhdessä tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa. Kouluihin tarvitaan käytänteitä, joissa lasten ääni tulee kuulluksi.

Lähteet:

European Commission, Joint Research Centre (2022). GreenComp, the European sustainability competence framework. Publications Office of the European Union,  https://data.europa.eu/doi/10.2760/13286
Vesterinen, M. & Ratinen, I. (2023). Sustainability competences in primary school education – a systematic literature review. Environmental Education Research, https://doi.org/10.1080/13504622.2023.2170984
Wiek, A; Withycombe L. & Redman, C. L. (2011). Key competencies in sustainability: a reference framework for academic program development. Sustainable Science (2011) 6: 203–218.

Kirjoittaja Marjo Vesterinen (KM) on väitöskirjatutkija Lapin yliopistossa ja opintovapaalla luokanopettajan virastaan Sodankylän kunnassa.