Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalli
Anna Lehtonen
llmastonmuutos ja siihen liittyvä vallitsevan kulttuurin ja kestämättömien elämäntapojen muuttamisen paine herättävät eettisiä kysymyksiä, muutosvastarintaa ja torjuntaa niin yksilöissä kuin yhteisöjenkin tasolla. Myös kulutuskeskeisiin elämäntapoihin, identiteettiin ja maailmankuvaan kohdistuu muutospaineita. Ilmastonmuutoksen pirullinen luonne (wicked problem) tekee ilmastokasvatuksestakin pirullista, minkä takia ympäristökasvatuksen perinteiset mallit eivät välttämättä toimi ilmastokasvatuksen kontekstissa. Sen takia halusimme kehittää ilmastokasvatuksen mallin, jossa ilmastokasvatusta tarkastellaan monitieteisenä, kulttuurisena ja globaalina yhteiskunnallisena haasteena.
Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalli julkaistiin Kasvatus-lehden ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen teemanumerossa 2017:5. Kehittelimme mallia monitieteisellä kirjoittajaporukalla intensiivisessä yhteistyössä. Tavoitteenamme oli kuroa umpeen kuilua ympäristökasvatuksen tutkimuksen, teorian ja käytännön välillä. Kokosimme ilmastokasvatuksen eri osa-alueisiin liittyvää tutkimustietoa, tarkastelimme uusia opetussuunnitelmia. Kirjoitusprosessin alkuvaiheessa pohdimme, mitä ympäristökasvatuksessa paljon sovellettu Mezirovin (1995; 2005) transformatiivisen oppimisen teoria, voisi tarkoittaa ilmastokasvatuksen käytännössä.
Mallissa havainnollistetaan ilmastokasvatuksesssa keskeisiä haasteita ja ulottuvuuksia polkupyörä mateforan kautta, pyörän osina. Polkupyörän rungon eli perustan oppimiselle muodostavat arvot, identiteetti ja maailmankuva. Keskeisiä ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen tarvittavia tietoja, systeemistä ymmärrystä ja ajattelun taitoja kuvaavat polkupyörän renkaat. Satula kuvaa tarvittavaa osallisuutta ja motivaatiota. Polkimet kuvaavat ympäristötoimintaa ja uudenlaisia kestävämpiä toimintatapoja, joita on harjoiteltava käytännössä, jottei muuten muuntunut ymmärrys jää asenteiden tasolle. Jarrut kuvaavat toiminnan esteitä, mitkä seikat estävät ilmastovastuullisen toiminnan toteutumista. Toivon ja muiden tunteiden merkitystä oppimiselle kuvaa lamppu. Ohjaustanko eli tulevaisuusajattelu vaikuttaa siihen, mihin suuntaan polkupyörää ohjataan, mitä pitäisi tavoitella, miten ilmastokasvatusta tulisi toteuttaa.
Toivomme, että polkupyörä metaforana herättää mielikuvia ja kannustaa mukaan ilmastokasvatuksen kehittämistyöhön. Pannaan pyörät pyörimään. Polkupyörä ei kulje ilman polkijaa!
Lähde: Tolppanen, Sakari, Aarnio-Linnanvuori, Essi, Cantell, Hannele & Lehtonen, Anna. 2017. Pirullisen ongelman äärellä. Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalli. Kasvatus 5/2017. s. 456-468.
Anna Lehtonen tekee väitöskirjaa ilmastokasvatuksesta ja kasvatuksesta kestävään tulevaisuuteen. Hän soveltaa draaman ryhmälähtöisiä menetelmiä kestävyyskasvatukseen. Anna Lehtonen toimii myös opettajana Espoossa.
