Koulu tulevaisuuden kuvittelun kansalaistilana
Sara Komulainen
Totuttu elämäntyylimme koettelee peruuttamattomasti planeettamme kantokykyä ja mahdollisuuksiamme rakentaa elinvoimaista ja kestävää tulevaisuutta. Ekososiaalisesti sivistyneeseen elämäntyyliin siirtyminen on meille vielä tuntematon tapa elää, mutta sitäkin välttämättömämpiä tavoitella. Kestävän elämäntavan omaksuminen vaatii meiltä ennen kaikkea mielikuvitusta ja rohkeutta. Totuttuja toimintatapoja haastaessamme etsimme nimittäin ratkaisuja, jotka ovat yhtä aikaa niin yksinkertaisia, että niiden toteuttaminen ei vaadi uusien luonnonvarojen ja inhimillisen pääoman tuhlaamista, mutta samalla niin perustavanlaatuisen omintakeisia, ettemme vielä edes tiedä tarvitsevamme niitä.
Tällaisten ratkaisujen etsimiselle koulu voi tarjota mitä parhaimmat puitteet. Koulu on ekososiaalisesti sivistyneen elämän kuvittelemiselle kiinnostava kansalaistila, sillä sen toimintaan on perustavanlaatuisesti kirjoitettu sivistyksen vaaliminen ja sen tutkiminen muuttuvassa maailmassa. Koulu on siellä työskenteleville kasvattajille ja oppilaille kohtalaisen kiireetön ympäristö kehittää mielikuvitusta ja haaveilla siitä, mitä tarkoittaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä sivistys ja millaista on hyvä elämä kestävien reunaehtojen puitteissa. Opetussuunnitelma ja oppilaiden rehellinen uteliaisuus maailmaa kohtaan tarjoavat osaltaan lähtökohdat, jotka lähes vaativat venyttämään totuttuja toimintamalleja ja kurottamaan rohkeasti kohti tuntematonta, ekososiaalisesti kestävää tulevaisuutta.
Koulussa työskentelevät aikuiset ja lapset ovat tottuneet keksimään luovia ratkaisuja monisyisiin ongelmiin. Koulun kasvuyhteisössä jokainen joutuu väistämättä kohtaamaan ongelmia ja ristiriitoja, joiden ratkominen tapahtuu vuorovaikutuksessa omaa kasvuprosessiaan käyvien kollegoiden kanssa. Koulu on jatkuvassa liikkeessä kohti tulevaisuutta, jota ei ole tarkasti määritelty. Se on yhteisönä tottunut etsimään ratkaisuja ja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin kadottamatta kasvatuksen merkityksellisyyttä ja jatkuvaa päämäärää hyvästä elämästä.
Koulussa tuntemattoman kuvitteleminen on jatkuvasti läsnä, mutta voisiko yhteiseen, kilpailusta vapaaseen mielikuvituksen ja leikin tilaan kutsua myös muita ihmisiä haaveilemaan uudenlaisesta ekososiaalisesti kestävästä tulevaisuudesta?
Taide kutsuu ottamaan vastuuta
Tampereelle rakennettiin vuonna 2022 uusi Sammon koulurakennus, joka sisältää viidestäkymmenestä taideteoksesta koostuvan teoskokonaisuuden, jonka teemana on luonnon monimuotoisuus. Taidekokonaisuus on osa Tampereen prosenttitaideperiaatteella hankittuja julkisen tilan taidehankintoja ja sen kuratoinnista ovat vastanneet Janne Hokkanen ja Sanna Kauppinen.
Teokset on pedagogisesti kiinnostavia, sillä ne tarjoavat koululaisille mahdollisuuksia tutustua luonnon monimuotoisuuteen, elämän yhteenkietoutuneisuuteen ja ihmisen ja toislajisten väliseen historiaan. Samalla ne avaavat myös aivan uuden rajapinnan koulun ja ympäröivän maailman väliselle dialogille. Siinä missä koululaiset ovat kulkeneet jo pitkään lähiympäristön kohteisiin oppimaan ympäröivästä maailmasta, Sammon koulun taidekokonaisuuden kaltaiset avaukset mahdollistavat kaupunkiyhteisön kutsumisen vastavuoroisesti koulun tiloihin oppimaan ja kuvittelemaan kestävää tulevaisuutta.
Taidekokonaisuus herättää samalla mielenkiintoisen kysymyksen koulun vastuusta koko kaupunkiyhteisön ekososiaalisen kestävyysosaamisen kehittämisessä. Jos koululaisten ja kasvattajien vuorovaikutus kaupungin toimijoiden kanssa perustuu palveluiden vastaanottamista, kannammeko kouluyhteisönä lopulta todellista vastuuta hyvän elämän edellytysten vaalimisesta muuten kuin kuluttajuuden kautta? Ehkäpä meidän kasvattajien vastuu olisikin pohtia laajemmin, millä tavoilla kannamme yhteisvastuullista rooliamme ekososiaalisesti sivistyneen tulevaisuuden puolesta ja millaista on koulun oma rohkea toimijuus kestävän kaupunkiyhteisön puolesta.
Kirjoittaja Sara Komulainen toimii luokanopettajana ja ekososiaalisen sivistyksen tutoropettajana Tampereella Sammon koulussa.
