Onnellisuutta lähiluonnosta
Riikka Puhakka ja Eemeli Hakoköngäs
Kun vapaa-ajanviettomahdollisuudet muuttuvat rajallisiksi pandemian vuoksi, lähiluonto voi edustaa henkireikää. Poikkeuksellisessa, jaksamistamme kuormittavassa tilanteessa sekä aikuisten että lasten on tärkeää tunnistaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia lisääviä tekijöitä. Luontoa ei tarvitse lähteä etsimään kansallispuistoista vaan sitä voi kokea kaikin aistein vaikkapa lähipuistoissa, vesistöjen rannoilla tai kerrostalojen välisillä metsälaikuilla.
Hyvinvointia nuorille
”Luonto näyttää rauhaa, jossa ei tarvi olla aina täydellinen”. Näin vastasi 15-vuotias nuori kysymykseen, tekeekö luonto onnelliseksi. Lahdessa 9-luokkalaisilta kerätyn kirjoitusaineiston perusteella valtaosa nuorista, erityisesti tytöt, jakaa ajatuksen luonnon ja onnellisuuden yhteydestä. Luonnon merkitys onnellisuudessa on nostettu esille, kun Suomen on raportoitu olevan maailman onnellisin maa – tänä vuonna jo kolmatta kertaa.
Luonnon myönteisistä vaikutuksista hyvinvointiin on vankkaa tutkimusnäyttöä. Yhä enemmän on näyttöä myös siitä, että luonnossa altistutaan ihmisen puolustusjärjestelmän kannalta hyödyllisille mikrobeille. Kaupungistuneissa yhteiskunnissa luontoalueet ovat kaventuneet ja ihmisten elämäntavat muuttuneet. Vähentynyt luontokosketus ja hygieniatason nousu ovat nykykäsityksen mukaan yhtenä syynä allergioiden ja autoimmuunisairauksien nopeaan lisääntymiseen. Erityisesti nuorempien sukupolvien luonnosta vieraantumisesta on keskusteltu Suomessakin.
LUODE- ja NATUREWELL-hankkeissa toteutetun tutkimuksemme perusteella nuoret harrastavat luonnossa, mutta luonto on myös tärkeä henkisen latautumisen paikka. Luonto rauhoittaa ja rentouttaa, parantaa mielialaa ja lievittää stressiä. Luonnossa voi olla oma itsensä ja irtautua arkielämän sosiaalisista normeista. Luonnossa tavataan ystäviä, mutta sieltä haetaan myös yksityisyyden ja vapauden kokemuksia. Arkielämästä vetäytyminen ja yksinolo näyttävät olevan tärkeitä erityisesti niille nuorille, joilla on läheisin suhde luontoon.
Nuorille onnellisuutta tuottavat tavanomaiset ulkoiluaktiviteetit ja arkiset ympäristöt – lähimetsät ja mökkijärvet. Esteettisten kokemusten lisäksi onnellisuutta lisäävät muut aistielämykset, kuten luonnon äänet, ilman raikkaus ja auringon lämpö. Puhdasta luontoa ei pidetä itsestäänselvyytenä vaan ympäristönsuojelun ansiona.
Huoli nuorten luonnosta vieraantumisesta ei ole täysin aiheeton, sillä tutkimus osoittaa luontosuhteiden polarisoitumisen. Pieni joukko nuoria ei näe yhteyttä luonnon ja onnellisuuden välillä. Luonto on heille epämiellyttävä tai jopa ahdistava ympäristö. Vastenmielisinä konkreettisina asioina mainittiin paitsi sääolosuhteet myös ötökät ja itikat: ”Ja luonto ei tee mua onnelliseks, koska hyttyset”.
Luontosuhdetta tuettava
Luonnossa liikkumisen tukeminen on erityisen tärkeää nuoruusiässä, jonka on tulkittu edustavan luontosuhteessa ”aikalisää”. Kiinnostus luontoa kohtaan herää usein uudelleen aikuisena. Varhaiset luontoretket ja hyvinvoinnin kokemukset luovat perustan luontosuhteen säilymiselle. Luonnossa olemisen ja siitä nauttimisen taidot kehittyvät viettämällä aikaa luonnossa. Ilmaston muuttuessa täytyy harjaantua ulkoilemaan vaihtuvissa olosuhteissa – talvella ei aina pääse hiihtämään ja pulkkailemaan. Niin lähiluonnon kuin syrjäisempien luonnonalueiden säilyttäminen ja niiden saavutettavuuden lisääminen on tärkeää kaupungistuvissa yhteiskunnissa.
Helsingin yliopiston NATUREWELL-hankkeessa tutkitaan retkeilyn ja muiden luontoharrastusten vaikutusta nuorten hyvinvointiin ja terveyteen – erityisesti elimistön mikrobiston koostumukseen. Tavoitteena on muun muassa selvittää, voidaanko digitaalisen teknologian ja pelien avulla houkutella nuoria liikkumaan luonnossa. Ensi lukuvuonna (2020–21) toteutettavaan tutkimukseen otetaan mukaan 9-luokkia Lahden seudulta.
Dosentti, FT Riikka Puhakka työskentelee akatemiatutkijana NATUREWELL-hankkeessa Helsingin yliopistossa Lahden yliopistokampuksella.
VTT Eemeli Hakoköngäs työskentelee yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa.
