Opettajan eväät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vähissä
Sakari Tolppanen
Me kaikki tiedämme, että ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa on jo kiire. Mediaa ja keskusteluja seuraamalla saa myös sellaisen kuvan, että asioille oikeasti halutaan tehdä jotain. Moni nuori ympäri maailmaa on ollut ilmastomarsseilla ja viimeisimpänä positiivisena uutisena EU tähtää hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Kukaan ei tiedä varmuudella miltä hiilineutraali maailma näyttää, mutta varmaa on se, että muutoksen tarve on suuri. Tämän suuren muutoksen keskellä ei voi olla miettimättä, miten meidän opettajaksi opiskelevat ovat muutoksessa mukana ja minkälaisia eväitä heillä on ohjata muutosta omalta osaltaan.
Opettajien tietämys eri tekojen hiilijalanjäljestä on heikkoa
Valitettavasti uusimman tutkimuksen mukaan, meidän opettajaksi opiskelevat eivät ole kovin tietoisia siitä, miten yksilön teot vaikuttavat hiilijalanjälkeen. Vaikka yksilöt tuottavat n. 65–70% kaikista päästöistä, harva tietää mistä nämä päästöt syntyvät. Epätietoisuutta kuvastaa hyvin se, että merkittävä osa opettajaksi opiskelevista ajattelee, että vuoden kotitalousjätteiden kierrättäminen on suunnilleen yhtä tärkeä ilmastoteko, kuin yhden kaukomaamatkan vaihtaminen kotimaamatkailuun, vaikka todellisuudessa kotitalousjätteitä saisi kierrättää yli 10 vuotta, ennen kuin kaukomatka olisi kompensoitu. Myös esimerkiksi kierrätettyjen vaatteiden ja kasvisruokapäivän tärkeyttä yliarvioidaan, kun taas esimerkiksi autoilun vähentämisen tärkeyttä aliarvioidaan.
Tietämättömyys merkittävistä ilmastoteoista johtuu varmasti osittain siitä, että ympäristökysymyksiä ei tarkastella ainoastaan ilmaston kannalta, vaan kaikki ympäristöongelmat laitetaan yhteen nippuun. Esimerkiksi vaateteollisuuden ympäristöhaitat ovat valtavat mm. vesistöille, vaikka yksittäisen henkilön vaatekaapin sisältö ei ilmastonmuutokseen kovin merkittävästi vaikuttaisikaan. Toinen taustalla oleva tekijä on varmasti se, että kierrättämisestä, valojen sammuttamisesta ja käytettyjen vaatteiden ostamisesta on kouluissa puhuttu pitkään. Koulupolun varrella nämä teemat on iskostunut hyvin myös meidän opettajaopiskelijoihin. Ehkä jopa liian hyvin, jos seurauksena on se, että ei olla halukkaita tekemään muita tekoja, jotka olisivat ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta huomattavasti merkittävämpiä.
Pitkän historian lisäksi ”pieniä arjen tekoja” tehdään varmaan osittain myös siksi, että niillä voi uskotella itselleen, että tekee oman osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmeisesti pienet arjen teot koetaan sen verran helppoina tehdä, että mikäpä ettei. Monet isommat ilmastoteot vaatisivat laajempaa asenne- ja kulttuurimuutosta, joten niihin tekemiseen suhtaudutaan vastahakoisemmin. Esimerkiksi lämpimään lentämisestä meidän opettajaksi opiskelevat eivät ole valmiita luopumaan, vaikka yksi reissu vuodessa muodostaisikin 10–20% heidän hiilijalanjäljestä.
Mitä siis pitäisi tehdä? Näkisin, että ensinnäkin tietoa ilmastonmuutokseen vaikuttavista yksilön teoista tulee lisätä. Tutkimuksessa opettajaksi opiskelevat myöntävät, että ovat kujalla siitä, mitkä teot vaikuttavat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen eniten, joten ei ole ihme, että eivät ole sen halukkaampia tekemään merkittäviä tekoja. On kuitenkin naiivia ajatella, että pelkästään tiedon lisääminen muuttaa käytöstä. Arvoilla sen sijaan näyttää olevan selkeä korrelaatio opettajaksi opiskelevien hiilijalanjälkeen (tästä lisää myöhemmin), joten opettajakoulutuksen tulee miettiä minkälaisia eväitä me tarjotaan meidän opiskelijoille pohtia omia arvoja ja toimia arvokasvattajina. Viimekädessä kyse on myös kulttuurimuutoksesta. Onkin hyvä välillä pohtia, miten valmiita me olemme muokkaamaan meidän ympärillä olevia mikrokulttuureita esimerkiksi meidän sanoilla, Facebook-postauksilla ja teoilla. Samalla kun mietimme miten hiilijalanjälkemme pysyisi aisoissa, tulisi miettiä minkälaisen ekologisen kädenjäljen voisimme jättää.
Sakari Tolppanen toimii yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa
Lähde:
Tolppanen, S., Claudelin, A. & Kang, J. (in press). Pre-service teachers’ knowledge and perceptions of the impact of mitigative climate actions and their willingness to act. Research in science education.
