Opiskelijan näkemyksiä etäopiskelusta pandemian aikana ja virkistymisen hakemisesta luonnosta
Pyry Lehtonen
Olemme Helsingin yliopiston maantieteen maisteriohjelman GIS project work -kurssilla toteuttaneet kevään 2021 aikana projektitehävinämme oppimateriaaleja ja informaatiota maantieteen opetusta varten. Ryhmät ovat työstäneet erilaisia ohjeita visualisointeihin, aineiston keruuseen ja uusineet harjoitustehtäviä. Kurssilaiset ovat siis toteuttaneet monenlaisia projekteja ja harjoitelleet ryhmätyöskentelyä. Kevään opetus on toteutettu etäopetuksena, kuten nyt korona-aikaan kuuluukin. Tässä blogissa käsittelen etäopetuksen erilaisia hyviä ja huonoja puolia opiskelijan näkökulmasta.
Zoom-ahdistus on yleistyvä termi opiskelijoiden keskuudessa. Termillä kuvataan etäopetuksen tuomaa lisätaakkaa. Päivät venyvät pitkiksi, eikä tärkeitä ystävyyssuhteita pääse vaalimaan kuten ennen. Lisäksi jotkut opiskelijat kokevat avun pyytämisen vaikeaksi pelkän nettiyhteyden kautta. On haastavaa erottaa opinnot vapaa-ajasta pienessä asunnossa, jossa työpiste on keskellä vapaa-ajan oleskelutilaa. Yksinäisyyteenkin on puututtu esimerkiksi yhteisten etäkahvihetkien ja kekseliäiden etätapahtumien muodoissa. Onpa jotkut myös siirtyneet opiskelemaan perheen luokse etäämmälle Helsingistä.
On hyvä pitää taukoja ruutuun tuijottamisesta. Erilaiset aktiviteetit ovat yhä tärkeämmässä asemassa työ- tai opiskelupäivän keskellä. Joskus kävelen pitemmänkin lenkin metsässä.
Vaikka etäopiskelu haittaa vapaa-aikaa, on se mahdollistanut erilaisia työskentelymahdollisuuksia. Teams ja Zoom antavat opiskelijalle tilaisuuden, kuten myös opettajalle, työskennellä esimerkiksi kesämökiltä. Lisäksi opiskellessamme Kumpulan kampuksella ryhmätöitä ja luentoja varten on pitänyt matkustaa kampukselle asti. Toki mahdollisuus nähdä ihmisiä tuo jatkossa ihmisiä kampukselle, tämä hetki on kuitenkin etätyöstä pitävän ihmisen kulta-aikaa. Matka kampukselle voi joillain kestää esimerkiksi 30 minuuttia. Tällöin etäluennot itseasiassa voivat vähentää sitä taakkaa, mikä opiskeluista koituu. Meillä GIS project work -kurssilla on ollut myös tapaamisia etänä, eikä siis tarvitse matkata minnekään. Kaikki näkevät tiedostojen muokkauksen reaaliajassa. Tällaiset yhteiset editoinnit ovatkin tulleet tutuksi Teamsissa vasta korona-aikana. Työt ovat sujuneet mallikkaasti. Omien kokemuksien perusteella ryhmätyöskentely sujuu kanssaopiskelijoiden kanssa yhtä hyvin etänä kuin kasvotusten.
Lähiluonnossa virkistäytymistä opintojen ohessa (Kuva: Pyry Lehtonen)
On hyvä pitää taukoja ruutuun tuijottamisesta. Erilaiset aktiviteetit ovat yhä tärkeämmässä asemassa työ- tai opiskelupäivän keskellä. Joskus kävelen pitemmänkin lenkin metsässä. Kun moottoritien ääntäkään ei enää kuule, tietää olevansa luonnon helmassa. Vaikka ylläoleva kuva ei tee kunniaa maisemista, on mukavaa kävellä metsän siimeksessä. Tällaiset tauot eivät tietenkään kaikille ole mahdollisia, mutta pienikin liikkuminen voi viedä pitkälle. Ehkä korona-ajasta jää käteen erilaisia ja sen ajan hengen tyylisiä opetusmuotoja. On mahdollista, että kursseja järjestetään hybriditoteutuksen muodossa. Osa ryhmistä työskentelee kokonaan etänä, kun taas osa lähiopetuksessa. Olettaisin, että suositumpi muoto olisi jatkossa lähiopetus, mutta etänä opiskelu antaa mahdollisuuksia opiskella juuri sieltä mikä itselleen sopii parhaiten. Myös muut arjen kiireet voivat vaikuttaa etäopetuksen suosimiseen.
Kirjoittaja Pyry Lehtonen on maantieteen maisteriohjelman opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän kirjoittaa opiskelijan näkökulmasta kokemuksia millaista on opiskella projektityökurssilla, kun kurssi toteutettiin pandemian takia kokonaan pelkkänä etäopetuksena.
