Ovatko lukiolaisten argumentaatiotaidot ympäristöaiheissa riittäviä?
Kimmo Härmä
”Kriittinen ajattelu ja argumentaatiotaidot ovat olennaisessa asemassa haastavien ympäristökysymysten käsittelyssä ja ymmärtämisessä, joten näihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös ympäristöaiheiden opiskelussa.”
Ympäristökysymykset ovat lähes poikkeuksetta laajoja kompleksisia kokonaisuuksia pitäen sisällään niin luontoon kuin yhteiskuntaan liittyviä ulottuvuuksia. Näiden ymmärtämiseen ja käsittelemiseen tarvitaan kriittistä ajattelua ja hyviä argumentaatiotaitoja. Nämä taidot edistävät myös tasa-arvoisen, vilpittömän ja tosiasioihin perustuvan keskustelun toteutumista, joka saatetaan nykypäivän moderneissa medioissa usein unohtaa. Nuoret ovat tulevaisuuden tärkeimpiä toimijoita ja päätöksentekijöitä, joten heihin kohdistuva kriittisen ajattelun ja argumentaatiotaitojen kehitystyö on tulevaisuuden yhteiskuntamme kannalta avainasemassa.
Tutkin väitöstutkimuksessani (Härmä 2021) lukio-opiskelijoiden ympäristöaiheisiin liittyviä argumentaatiotaitoja maantieteen oppiaineessa. Tutkimusotteena käytin laadullista tapaustutkimusta. Tapauksen kontekstina oli lukion maantieteen Yhteinen maailma -kurssi, joka sisältää sellaisia ympäristöaiheita, joissa on erityisen vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus. Tutkimusjoukkona toimi yksi kurssia suorittanut opiskelijaryhmä, joka valikoitui tutkimukseen neljän eri lukion seitsemästä samaa kurssia suorittaneesta ryhmästä. Tutkimuksen aineistona oli opiskelijoiden kirjoittamat opintopäiväkirjat (n=21), jotka jaettiin eri oppitunteihin kohdistuneiksi tuntikohtaisiksi teksteiksi (n=297). Nämä sisälsivät yhteensä 961 väitettä, joiden oikeuttamiseen kohdistuvaan argumentointiin tutkimus pureutui. Tutkimusmenetelmänä käyttämäni sisällönanalyysi jakautui ARRA-analyysiin (Analysis of Reasoning, Rhetorics and Argumentation) (Åhlberg 2006) sekä sitä täydentävään tapaustutkimuksen vertailevaan sisällönanalyysiin. Lisäksi tutkimuksessa rakentui opiskelijoiden argumentaatiotaitotasoja luokitteleva profilointityökalu.
Tutkimuksen päätulokset osoittivat, että opiskelijat tuottivat noin kolme väitettä yhtä tuntikohtaista opintopäiväkirjatekstiä kohden, mutta väitteitä oikeuttavia argumentoinnin kategorioita esiintyi aineistossa lähes puolet vähemmän. Argumentaatiota tukevia laadullisia lisämääreitä, joista tutkimuksessa puhuttiin retorisina keinoina, esiintyi suunnilleen saman verran kuin edellä mainittuja väitteitä oikeuttavia argumentoinnin kategorioita. Laadukas argumentaatio määritellään yksinkertaistettuna niin, että joko suullisesti tai kirjallisesti esitetyt väitteet tulisi oikeuttaa määrällisesti ja laadullisesti riittävillä tiedoilla (Toulmin 2015). Lukion opetussuunnitelmien perusteissa (Opetushallitus 2003; 2015) on puolestaan jo pitkään painotettu yli oppiainerajojen erilaisia tiedon käsittelyn taitoja, kuten juuri kriittistä ajattelua ja argumentaatiota. Tutkimuksen tuloksista voi siis päätellä, ettei argumentaatiolle määritellyt laatukriteerit, eikä näin myöskään välillisesti opetussuunnitelmien esittämät argumentaatiotaitoja korostavat tavoitteet täysin toteudu.
Opiskelijoiden argumentaatiotaidot eivät jakaudu kuitenkaan tasaisesti. Tutkimuksessa ne jakautuivat ryhmän oman taitotason mukaan määriteltyihin eri argumentaatioprofiileihin siten, että viiden taitotasoprofiilin keskiarvon alapuolella olevaan toiseen profiiliin sijoittui eniten opiskelijoita ja taidoiltaan parhaimpaan viidenteen profiiliin koko joukosta vain yksi opiskelija. Argumentaatiotaidot kuitenkin kehittyivät niitä harjoittaessa ja kehitys oli nähtävissä jokaisessa profiilissa. Suurinta kehitystä tapahtui kahdessa ensimmäisessä eli taitotasoltaan heikommassa profiilissa sekä kaikkein parhaimmassa viidennessä profiilissa. Keskiarvoa hieman paremmat taidot omaavat opiskelijat kehittyivät siis muita vähemmän.
”Argumentaatiolle määritellyt laatukriteerit, eikä näin myöskään välillisesti opetussuunnitelmien esittämät argumentaatiotaitoja korostavat tavoitteet täysin toteudu.”
Tutkimustuloksista ilmeni muitakin mielenkiintoisia seikkoja, kuten kurssilla opetuksen rakenteeseen käytetyn draaman kaaren mallin näkyminen myös tuloksissa. Vaikka tämän tutkiminen ei ollutkaan tutkimuksen varsinaisena tarkoituksena, niin merkille pantavaa oli kuitenkin se, että opiskelijoilla oli niin aineiston tuotteliaisuudessa kuin myös aineistoon suhteutetun argumentaation laadussa pieni alkuinnostus, notkahdus, sen jälkeinen selvä nousu, huippukohta ja lopun hiipuminen − eli aivan draaman kaaren mukaisesti (Aristoteles 2012).
Vapaammassa tapaustutkimuksen sisällönanalyysissa tekstien sisällöistä ilmeni, että opiskelijat esittivät paikoin väitteitään asianmukaisella kriittisellä otteella, mutta yleistä oli myös kärjistää asioita. Tietynlainen vastakkain asettelu ja esimerkiksi ”muut ei ymmärrä” -ajattelu oli niin ikään hyvin yleistä. Monet kurssin aiheet, kuten väestönkasvu, maahanmuutto, globalisaatio tai vaikkapa maailman talous puhutteli opiskelijoita kuitenkin aidosti ja kirjoitetun kielen sävy oli usein jopa huolestunutta. Opiskelijoilla on siis potentiaalia ja aitoa kiinnostusta käsitellä haastavia aiheita, joten tämänkin takia oikeat tiedon käsittelyn työkalut yhdistettynä monipuolisiin kognitiivisiin ja metakognitiivisiin taitoihin ovat erityisen tärkeitä. Viimeisten lukiobarometrien mukaan ympäristöaiheiden kiinnostus näkyy myös opiskelijoiden tärkeimpinä pitämissä arvoissa, muttei kuitenkaan esimerkiksi niitä käsittelevän oppiaineen eli maantieteen valinnaisuudessa. Tähänkin epäkohtaan voisi olla laajempaan kokonaisymmärrykseen tähtäävien menetelmien, kuten kriittisen ajattelun ja argumentaation, painottamisella oma merkityksensä.
Olennaista kriittisen ajattelun ja argumentaatiotaitojen edistämisessä on konkreettisessa koulutyössä tapahtuvan käytännön harjoittelun lisäksi näiden huomioiminen myös opettajaopiskelijoiden koulutuksessa sekä opettajien jatkokoulutuksessa. Kehitystyössä nousee yleensä esille myös opetukseen liittyvät resurssikysymykset. Resursseja olisikin hyvä pohtia ja täsmentää niin koulutuksen perimmäisten tavoitteiden kuin koko yhteiskunnan tulevaisuudenkin osalta. Miltä haluamme viisauteen ja tasa-arvoon perustuvan tulevaisuuden oikeasti näyttävän ja millaisille poluille haluamme tulevaisuuden yhteiskuntamme tärkeimpiä tekijöitämme oikeasti opastaa.
Omalta osaltani aiheeseen liittyvä kehitystyö jatkuu väitöskirjani pohjalle rakentuvassa jatkohankkeessa. Tässä maaliskuussa 2021 alkavassa vuoden mittaisessa tutkimustiedon jalkautushankkeessa tutkimuksesta saatu tieto palautetaan siihen ympäristöön, josta tutkimus on alun perin saanut alkunsakin eli käytännön kouluopetukseen. Hankkeessa on Itä-Suomen yliopiston lisäksi pilottioppilaitoksena mukana Lempäälän lukio ja se on saanut rahoituksen Maj & Tor Nesslingin säätiöltä. Hankkeen pilottijaksolla argumentaatiotaitojen opetusta kehitetään maantieteen ja historian oppiaineiden ympäristöaiheita käsittelevässä yhteisopetuksessa. Tarkoituksena on kehittää ja pilotoida esimerkkimalli syksyllä 2021 voimaan tulevien lukion opetussuunnitelmien perusteiden paikallisesti räätälöitäviin opintojaksojen moduuleihin. Pilottijakson kokemusten perusteella luodaan myös uutta opetussisältöä yliopisto-opetukseen Ympäristökasvatuksen perusteet -opintojaksolle sekä lisäksi hankkeesta kerätään uutta tutkimusaineistoa jatkotutkimuksiin. Hankkeesta tiedotetaan tarkemmin sen omilla sivuilla, joiden on määrä avautua hankkeen alkaessa Itä-Suomen yliopiston sivustojen alle.
Kirjallisuus:
Aristoteles (2012). Runousoppi. Teoksessa Aristoteles, Teokset IX. Gaudeamus, Helsinki.
Härmä, K. (2021). Lukio-opiskelijoiden argumentaatiotaidot : kontekstina yhteiskunnalliset ympäristöaiheet maantieteen opetuksessa. University of Eastern Finland. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/24197
Opetushallitus (2003). Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003: Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus, Helsinki.
Opetushallitus (2015). Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015: Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus, Helsinki.
Toulmin, S. (2015). Argumentit. Luonne ja käyttö. (alkup. The Uses of Argument, Ed 2). Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin & näin. Tampere.
Åhlberg, M. (2006). Argumentaation ja rationaalisen suostuttelun analyysimenetelmä. Teoksessa T. Kaivola ja L. Rohweder (toim.) Korkeakouluopetus kestäväksi: opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto: Yliopistopaino, Helsinki.
Kirjoittaja Kimmo Härmä on maantieteen, biologian ja elämänkatsomustiedon opettaja. Hän väitteli tammikuussa 2021 Itä-Suomen yliopistossa kasvatustieteen tohtoriohjelmasta filosofian tohtoriksi ja aloittaa maaliskuussa 2021 väitöstutkimukseen perustuvassa tiedon jalkautushankkeessa hankekoordinaattorina ja tutkijana.
