Psykososiaalisia näkökulmia ympäristökasvatukseen
Panu Pihkala
Ympäristökasvatuksessa on olennaista ottaa huomioon sekä ihmismielen toimintatavat että sosiaalisten tekijöiden vaikutus. Niin kutsuttu psykososiaalinen tutkimus yhdistää molempia näkökulmia.
Tässä blogissa esittelen kaksi teosta, jotka ovat monin tavoin hyödyksi ympäristökasvatuksesta kiinnostuneille, vaikka teokset sijoittuvatkin monitieteellisen ympäristötutkimuksen saralle.
Eco-anxiety at University (2017)
Anna Kellyn tuore opinnäytetyö on yksi ensimmäisistä tutkimuksista, joissa keskitytään nimenomaan ympäristöahdistukseen. Vapaasti internetistä ladattavissa oleva teksti tuo puhuttelevasti esiin erilaisia ympäristötunteita.
Kelly haastatteli australialaisia opiskelijoita ja ympäristöaktivisteja. Keskeisin tulos oli se, että ympäristöahdistusta on paljon ja se vaikuttaa moniin ihmisiin merkittävällä tavalla. Opiskelijat näkivät ekokriisistä painajaisia. Ilmastoahdistus vähensi toimintakykyä. Monet aktivistit olivat burnoutin partaalla. Onneksi eräät psykologit ja muut toimijat olivat myös alkaneet järjestää tukitoimenpiteitä.
Kellyn teos on nopealukuinen ja tarjoaa paljon ajateltavaa sekä kasvattajille että muille aiheesta kiinnostuneille. Lukuisat lainaukset haastatteluista tekevät ihmisten tilanteita eläväksi.
Ecological Crisis, Sustainability and the Psychsocial Subject (2016)
Brittiläinen Matthew Adams harjoittaa niin kutsuttua kriittistä sosiaalipsykologiaa. Hänen tuore kirjansa vie psykososiaalista ympäristötutkimusta eteenpäin. Adams rakentaa siltoja eri oppialojen välille ja tarkastelee kriittisesti psykologian roolia.
Adamsin keskeinen kritiikki on se, että ympäristökeskustelussa on keskitytty liikaa ihmisten yksilöllisen käyttäytymisen muokkausyrityksiin. Hänen mukaansa tarvitaan laajempaa sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden analyysiä.
Adams rakentaa ympäristöpsykologi ja yhteiskuntatieteilijä Renée Lertzmanin tuotannon pohjalle. Ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat lukuisat tekijät ja ulkonäkö voi pettää: välinpitämättömältä vaikuttavat ihmiset saattavat kärsiä ”ympäristömelankoliasta” (Lertzmanin termi). Sen sijaan, että ihmisille tarjottaisiin ’porkkanoita’ eli yksinkertaisia kannustimia, tulisi ottaa huomioon koko se vaikea tunnemaasto, jossa nykyihmiset elävät ympäristökriisin keskellä.
Yksi Adamsin teoksen monista ansioista on psykodynaamisten näkökulmien kriittinen mutta avoin tarkastelu. Olen samaa mieltä Adamsin kanssa siitä, että monet ympäristökäyttäytymiseen liittyvät ristiriidat ovat niin syviä, että psykodynaaminen ajattelu auttaa ymmärtämään niitä selitysvoimaisesti. Tämä ei kuitenkaan vaadi ripustautumista vain tiettyyn psykodynaamiseen suuntaukseen, kuten esimerkiksi kleinilaisuuteen (eli Melanie Kleinin perintöön).
Adamsin kirjan luku sosiaalisesti organisoituneista defenssimekanismeista on erityisen ansiokas. Defenssiteoria on lähtökohtaisesti kiistelty teema. Sen soveltamisessa on keskitytty eniten yksilötasoon. Adams vie tutkimuskeskustelua pidemmälle ja integroi eri tieteenalojen tutkimustuloksia. Teoksen laaja kirjallisuusluettelo on ollut itselleni avuksi eri teemojen jatkotutkimuksessa.
Researchgate-sivustolta löytyy ilmaiseksi monia Adamsin tekstejä. Saatavilla on myös hänen kiinnostava julisteensa (myös tässä kuvituksena), jossa tarkastellaan ihmisten reagointitapoja ilmastonmuutokseen defenssiteorioiden pohjalta. Aihe on hyvin ajankohtainen myös suomalaisen kiivaan ilmastokeskustelun kannalta.
Kuva: Adams: Climate change sustainability and defence mechanisms
https://www.researchgate.net/publication/322701007_Climate_change_sustainability_defence_mechanisms
Lähde: Adams, Matthew. (2018). Climate change, sustainability & defence mechanisms.
Panu Pihkala on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa ja erikoistunut monitieteelliseen tutkimukseen ympäristöahdistuksen sekä ympäristökasvatuksen ilmiöistä.
