Taidot käyttää ja kriittisesti tulkita geomediaa ovat tärkeitä maantieteen opetuksessa

Petteri Muukkonen, Virpi Hirvensalo, Tua Nylén, Markus Jylhä, Laura Hynynen & Panu Lammi

Uutisissa, medioissa ja jopa verkossa kiertävissä meemeissä on nopeasti saatavilla runsaasti informaatiota eri puolilta maailmaa. Tällainen informaatio – tilastot, kuvat, videot ym. – luo kuvan maailmasta ympärillämme. Siksi geomediataidot ovat merkittävä osa maantieteen opetusta. Opetussunnitelmien perusteissa ei kuitenkaan tällä hetkellä kuvata tarkasti, mitä geomedian käsitteellä tarkoitetaan ja millaista osaamista oppilailta tai opiskelijoilta edellytetään. Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa CRITICAL-hankkeessa tutkimme kriittistä geomedian lukutaitoa – ja onkin ollut tärkeää aloittaa kartoittamalla opettajien näkemyksiä ja kokemuksia siitä. Aluksi haastattelimme geomediaa opetuksessaan hyödyntäviä aineenopettajia ja luokanopettajia sekä opettajankouluttajia siitä, mitä he ymmärtävät geomediataidoilla ja – ennen kaikkea – kriittisellä geomedian lukutaidolla.

Haastatteluiden perusteella aloimme hahmotella oppilaiden geomediataitojen tikapuita, jotka voivat toimia tulevaisuudessa maantieteen opetuksen suunnittelun apuna ja tukena. Haastattelujen tuloksista kirjoitamme tieteellisen julkaisun, jossa paneudumme geomediataitojen osaamisen ikäkausittaisiin vaatimuksiin. Mielestämme tällainen malli auttaa sekä maantieteen opettajia että opetuksen suunnittelijoita jäsentämään opetukseen ja oppimiseen kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia. Lisäksi tällainen osaamisen kehittymisen ja syventymisen malli auttaa rakentamaan maantieteen opetusta kriittiset geomediataidot (tuottaminen, käyttäminen ja analysointi) huomioiden.

Kriittisen geomedian lukutaidon avulla lukija tunnistaa ja ymmärtää, että kaikki informaatio ei ole laadukkaasti tuotettua, ei pidä paikkaansa tai saattaa jopa tahallaan liioitella tai vääristää oikealta vaikuttavaa tietoa.

Mihin tarvitaan kriittistä geomedian lukutaitoa?

Geomedialla tarkoitamme hyvin monenlaisia aineistoja ja materiaaleja, joilla voidaan kerätä, tuottaa, säilyttää, välittää ja esittää maantieteellistä informaatiota. Digitaalinen paikkatieto eli GIS tulee usein ensimmäisenä mieleen ja digitaalinen paikkatietoaineisto (digitaaliset kartat, kartta-aineistot, ilmakuvat, satelliittikuvat ym.) onkin merkittävin osa geomediaa. Lisäksi maantieteellistä informaatiota paikoista, alueista ja ilmiöistä voidaan kerätä ja välittää myös tilastojen, taulukoiden, diagrammien, valokuvien, videoiden, uutisten ja jopa elokuvien ja sosiaalisen median postausten avulla. Esimerkiksi twiiteistä voidaan tutkia kaupunginosan asukkaiden kokemuksia ja asenteita asuinalueestaan tai kotikaupungistaan ja toisaalta uutiset välittävät nopeasti tietoa esimerkiksi kaukana maapallon toisella puolella tapahtuvista katastrofeista ja konflikteista.

Kriittisen geomedian lukutaidon avulla lukija tunnistaa ja ymmärtää, että kaikki informaatio ei ole laadukkaasti tuotettua, ei pidä paikkaansa tai saattaa jopa tahallaan liioitella tai vääristää oikealta vaikuttavaa tietoa (esim. teemakartan harhaanjohtavat värit tai projektio). Nuoret tarvitsevat opetusta ja valmiuksia osatakseen seuloa valtavasta informaatiomäärästä oikean ja luotettavan tiedon. Taitava geomedian lukija osaa valita käyttöönsä mahdollisimman luotettavat lähteet ja aineistot.

Miten geomedialla voi vääristää tietoa?

Laadimme tätä blogikirjoitusta varten kaksi esimerkkikarttaa, jotka molemmat esittävät väestön alueellista sijoittumista maapallolla (ks. kartat 1-2). Kartta 1 esittää asukastiheyden (per km²), jolloin kartan informaatio ei vääristy. Sen sijaan kartassa 2 valtioiden absoluuttiset väkiluvut esitetään siten, että koko valtio saa värin valtion kokonaisväkiluvun mukaan. Tämä vääristää väestön sijoittumista valtion sisällä (ks. esimerkiksi Yhdysvallat tai Brasilia). Lisäksi se ei ota huomioon valtion pinta-alaa (ks. esimerkiksi Venäjä). Tällainen absoluuttisia määriä erisuuruisissa valtioissa esittävä kartta antaa siis väärän mielikuvan väestön alueellisesta sijoittumisesta. Informaatiota objektiivisemmin esittävä kartta 1 ei sorru näihin virheisiin, koska siinä on käytetty muuttujana asukastiheyttä eli asukkaiden määrää pinta-alayksikköä kohden.

Lisäksi kartassa 2 käytetään Mercatorin projektiota, joka on 1500-luvulla maailman valtamerillä tapahtuvaa purjehdusta varten laadittu projektio. Se vääristää maailmankartalla pohjoisia ja eteläisiä alueita sitä enemmän mitä kauempana Päiväntasaajasta ollaan. Kartassa 1 puolestaan on käytetty Equal Earth -projektiota, joka pyrkii löytämään kompromissin maailmankartan projisoinnin erityyppisten virheiden välillä. Pallonmuotoista maapallon pintaa kun ei koskaan saa täydellisesti projisoitua kaksiulotteiseksi kartaksi ilman jonkinasteisia vääristymiä. Kartassa 1 muun muassa Grönlanti ja Suomi ovat lähes oikeankokoisia suhteessa esimerkiksi Afrikan mantereeseen. Kartta 2 antaa siis myös väärin valitun projektionsa takia väärän kuvan väkimäärästä korkeilla leveysasteilla Pohjoisessa kuten esimerkiksi Venäjällä.

Kartta 1. Maapallon väestön alueellista sijoittumista kuvaava informaatiota oikein esittävä kartta (Kartta: Petteri Muukkonen).

Kartta 2. Maapallon väestön alueellista sijoittumista kuvaava informaatiota vääristävä ja harhaanjohtava kartta (Kartta: Petteri Muukkonen).

Nämä kartat ovat vain esimerkkejä siitä, miten monin eri tavoin muun muassa uutisissa tai sanomalehdissä esitettävillä kartoilla voidaan johtaa harhaan. CRITICAL-hankkeessa tutkimme lisää näitä harhaanjohtamisen tapoja sekä kehitämme niiden pohjalta kriittisten geomediataitojen opetusta maantieteen oppiaineessa.

Kirjoittajat Petteri Muukkonen, Virpi Hirvensalo, Tua Nylén, Markus Jylhä, Laura Hynynen ja Panu Lammi työskentelevät Helsingin yliopistossa ja  tutkivat oppilaiden ja nuorten kriittisiä geomediataitoja Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa CRITICAL-hankkeessa. Muukkonen johtaa omaa tutkimusryhmäänsä Geography of Well-being and Education.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin 27.10.2021 CRITICAL-hankkeen blogissa.