Ympäristöahdistus voimavaraksi
Panu Pihkala & Anna Lehtonen
Sirene-verkosto on onnistunut tuomaan yhteen tutkijoita ja käytännön tekijöitä hyvin erilaisista taustoista. Yksi hedelmistä on ollut taideperustaisen ympäristökasvatuksen ja ympäristöahdistukseen liittyvän tutkimuksen yhdistäminen.
Erilaisten alojen yhdistäminen
Sirenen apurahan mahdollistamana TT Panu Pihkala ja KM Anna Lehtonen valmistelivat yhteistä akateemista artikkelia syyskaudella 2017. Kyseessä on teoreettisen tutkimuksen ja käytännön toiminnan yhdistäminen: Lehtonen ja Pihkala ovat pitäneet yhdessä myös työpajoja. Artikkelissa käsitellään sitä, kuinka vakava ongelma ympäristöahdistus nykyään on. Asiaan liittyvät vaikeat tunteet on kuitenkin mahdollista muuttaa voimavaroiksi, jos niiden kohtaamiselle onnistutaan luomaan riittävän turvalliset puitteet.
Draaman menetelmät, jotka ovat keskiössä Lehtosen työssä, soveltuvat monin tavoin ympäristöahdistuksen käsittelyyn. Draamaan kuuluva heittäytyminen auttaa irrottautumaan arkea kahlitsevista normeista, vaikenemisen muodoista ja defensseistä. Draamallisessa työskentelyssä on keskeistä luoda turvallinen, luova osallistumisen ilmapiiri, jossa jokainen saa osallistua (tai olla osallistumatta) omalla tavallaan ja tasollaan. Mahdollisuus toimia roolin suojassa muodostaa eräänlaisen turvatilan (holding space), jonka varassa voi uskaltautua kohtamaan vaikeitakin asioita. Lisäksi ihminen saa paremmin yhteyden tunteisiinsa, kun hänen kehonsa on aktiivisesti mukana toiminnassa. Taideperustaisessa toiminnassa ilmiöitä tutkitaan sekä kognitiivisella, kehollisella, tunteen että intuition tasolla. Yhteisöllisissä tilanteissa osallistujien henkilökohtaiset kokemukset suhteutuvat yhteiseen prosessiin ja voivat tulla jaetuiksi.
Konferenssi antoi virikkeitä
Tutkijatyöpari sai inspiraatiota artikkeliinsa osallistumalla Tampereella joulukuussa 2017 pidettyyn Art, EcoJustice, and Education-konferenssiin. Koneen Säätiön rahoittaman hankkeen päätöskonferenssissa oli monipuolista yhteistyötä erilaisten taiteen ja kasvatuksen tutkijoiden välillä. Yhdysvaltalainen EcoJustice Education – olivat vahvasti esillä konferenssissa.
Ympäristöahdistus ei ollut konferenssin varsinainen teema, mutta siihen liittyviä sisältöjä sen sijaan käsiteltiin. Näitä olivat esimerkiksi maailman tulevaisuuden herättämät pelkotilat, eläinten kärsimyksen aiheuttama suru ja angsti ympäristöpolitiikan heikkouksissa. Monet esitelmät sisälsivät taideperustaisia metodeja, joilla on implisiittisesti kohdattu ympäristöahdistusta ja pyritty vahvistamaan resilienssiä. Lehtosen ja Pihkalan tulevassa artikkelissa näitä teemoja käsitellään tutkimuskirjallisuuden ja draamallisen aineiston valossa.
Liian lamauttavaa ahdistusta pitää huojentaa, mutta sopiva määrä ahdistusta voi saada ihmisen toimimaan
Miten ahdistukseen tulisi suhtautua?
Lehtosen keräämästä aineistosta käy ilmi, että ilmastonmuutos herättää nuorissa on vahvoja tunteita. Nuoret käsittelevät tekemissään esityksissä ympäristöahdistukseen liittyviä ristiriitoja ja eksistentiaalisia kysymyksiä. Heillä on kuitenkin myös voimakasta halua etsiä ratkaisuja ja rakentaa parempaa maailmaa. Tässä ilmenee ympäristöahdistuksen eräs perusseikka; se ei ole pelkästään huono ja lamauttava asia, vaan suuri potentiaalinen voimavara. Liian lamauttavaa ahdistusta pitää huojentaa, mutta sopiva määrä ahdistusta voi saada ihmisen toimimaan.
Ahdistuksen jalostaminen voimavaraksi edellyttää laajassa mittakaavassa sen tarkastelua, miten erilaisiin vaikeisiin tunteisiin suhtaudutaan. Esimerkiksi aikuiset esittävät usein nuorten suhteen huolta siitä, että ympäristöahdistuksen teemojen esiin nostaminen voisi entisestään lisätä ahdistusta. Onkin tärkeää harkita, millä tyylillä näitä teemoja käsitellään. Tutkimus ei kuitenkaan tue väitettä siitä, että asiasta kannattaisi vaieta. Päinvastoin: jos vaikeita tunteita käsitellään rakentavasti, kuten draaman metodeilla, tuloksena on voimaantumista. Nuorten kannalta pahin vaihtoehto on se, että aikuiset ovat aivan hiljaa. Silloin heille tulee se vaikutelma, että aikuisia ei kiinnosta tulevaisuus tai nuorten vaikeat tunteet, ja tämä aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
Keskeistä on antaa tilaa nuorten ajattelulle ja luovuudelle. Kannattaa siis käydä rohkeasti mutta osallistujalähtöisesti käsittelemään ympäristöahdistusta. SIRENE:n tukema työ ja tutkimus antaa siihen virikkeitä.
Panu Pihkala työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Anna Lehtonen työskentelee opettajana Espoossa sekä on Helsingin yliopistossa väitörkirjatutkijana.
Kuva: Panu Pihkala, Marc Chagallin julkinen taideteos, Chicago