Luonnon toimijuutta ihmetellessä – tieteen- ja taiteenvälinen symposiumi ympäristökasvatuksen tutkijan toimintakyvyn näkökulmasta

Maria Huhmarniemi

Sain tilaisuuden työskennellä ekologi ja maisematutkija Kaisa Raatikaisen ja tanssija-koreografi Hugo Peña Lagosen kanssa elokuussa 2019 Karjaalla, Raaseporin kunnassa. Taiteilija-kuraattori Katja Juhola kutsui meitä taiteilijoita, tutkijoita ja eri alojen asiantuntijoita sosiaalisesti sitoutuneeseen kansainväliseen taiteilijasymposiumiin, Iseas2019 in Nature, kymmeneksi päiväksi. Asuimme kommuunissa maalla, söimme luomukasviksia ja työskentelimme paikallisten yhteisöjen kanssa. Symposium jakaantui kolmeen rinnakkaiseen taiteilijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden muodostamaan työryhmään sekä dokumentointitiimiin. Niittyjen ja hakamaiden luonnon monimuotoisuus oli minun, Kaisan ja Hugon ryhmän aiheena. Aloitimme yhteistyön suunnittelun jo viime keväänä, jolloin päätimme tarkastella niittyjä erityisesti kukkien siementen näkökulmasta.

Työskentelimme yhteistyössä paikallisen ruotsinkielisen koulun 5-luokan oppilaiden ja opettajan kanssa. Vierailimme heidän kanssaan maitotilalla ja tarkastelimme ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Maatilan lähiseisyydessä on kaksi entistä hakamaata, joissa edelleen kasvaa harvinaistuneita niittykukkia. Kaisa kertoi, että tällaiset lajeiltaan monimuotoiset niityt ovat vähentyneet Suomessa yhteen prosenttiin entisestä. Samalla kun kukkivat kasvit vähenevät, myös hyönteiset harvinaistuvat.

Kuvat: Fabio Cito, 2019

Tutustuimme lasten kanssa niittykasvien erilaisiin siemeniin ja siementen leviämisstrategioihin: olennaista oli luonnon toimijuuden hahmottaminen. Havainnoimme myös lehmien ja hevosten liikkeitä ja imitoimme niitä leikillisässä ja tanssillisissa harjoitteissa. Tavoitteena oli luonnon sensitiviinen ja moniaistinen kokeminen. Kallioniityllä tunnustelimme kiven pintaa ja yritimme nähdä käsillämme. Lopuksi teimme itsellemme kruunut pajusta ja koristelimme ne kuivuneilla niittykukilla, joita siemenkodat koristivat. Kruunut symboloivat ihmisten mahdollisuutta tukea luonnon monimuotoisuutta ja toimia luonnon puolesta: työpaja päättyi performatiiviseen ja juhlavaan hetkeen, jossa laskimme kruunut koulupihalle ja sekoitimme niittykukkien siemeniä pintamaahan.

Reflektoimme työpajatoimintaa taiteellisen tutkimuksen ja transformatiivisen kokemuksen näkökulmista jo symposiumin aikana ja sen jälkeen. Yhtäältä havainnoimme ja arviomme oppilaiden kokemusta ja toisaalta meidän taiteilijoiden ja tutkijoiden omaa kokemusta. Kirjoitamme tällä hetkellä tutkimusartikkelia, jossa pohdimme tällaisen toiminnan potentiaalista vaikutusta ympäristökasvattajien toimintakyvyn ja -edellytysten kasvuun.

Työskentely Kaisan, Hugon ja lasten kanssa niityillä ja hakamailla avasi konkreettisia näkökulmia luonnon toimijuuden ymmärtämiseen sekä toisaalta siihen, miten posthumanistisia arvoja voi käsitellä lasten ympäristökasvatuksessa. Luonnon toimijuus konkretisoitui laitumen lajikirjossa ja siementen leviämisstrategioissa. Toisaalta korostimme symbolisesti ihmisten mahdollisuutta toimia aktiivisesti: luonnon monimuotoisuutta tukien ja tuottaen.

Kymmenen päivän symposium oli minulle paitsi kiinnostava yhteistyö muiden tutkijoiden ja taiteilijoiden kanssa myös irtiotto akateemisesta arjesta ja lapsiperheen rutiineista. Sain tilaisuuden uida lämpimissä järvivesissä, soudella yöllä tähtitaivaan valossa, kerätä vihanneksia puutarhasta ja keskustella taiteen ja tutkimuksen etiikasta, ekoahdistuksesta, posthumanismista, rakkaudesta ja koko elämästä. Totesin jo symposiumin aikana, että koin saavani yhteyden luontoon, symposiumin toisiin osallistujiin ja siten myös itseeni. Symposiumin jälkeen tunsin itseni levänneeksi, uudistuneeksi ja vahvaksi: toimintakyky oli lisääntynyt.

Kuvat: Fabio Cito, 2019

Reflektioni osana pohdin luonnon toimijuuden tunnistamista, jota pidetään olennaisena osana ympäristövastuullisuuteen kasvamista. Ei-inhimillisen luonnon oikeuden ja toimijuuden tunnistaminen ja tunnustaminen voinee johtaa lisääntyvään empatiaan ja lajit ylittävään oikeudenmukaisuuteen. Lapissa pohdin luonnon toimijuutta myös suhteessa uskomusperintöön ja kosmologiseen maailmankuvaan. Mietin, millainen merkitys seitakivillä ja saivojärvillä voisi olla posthumanistiselle ja delokoniaaliselle kasvatukselle.

Pari viikkoa symposiumin jälkeen ranteeseeni tuli ihottuma ja pian koko käsi kipeytyi ja puutui. Tein töissä pitkiä päiviä ja epäilin syyksi vuoroin tietokoneen hiirtä ja vuoroin tulehtunutta ihottumaa. Lappiin satoi ensilumi, helteiset päivät maaseudulla tuntuivat jo kaukaisilta ja rannetta hoidettiin antibioottikureilla ja kortisonivoiteilla. Heräilin kipuun öisin ja huolestuneisuus vaivasi päivisin: toimintakyky näyttäytyi hauraalta. Lopulta tulehduksen syyksi osoittautui punkin levittämä borrelioosi. Tuntui ironiselta, että olin saanut sen symposiumissa, jonka erityisyys tuntui piilevän eheyttävässä luontoyhteydessä.

Punkin purema avasi yhden konkreettisen tarttumapinnan luonnon toimijuuden ihmettelyyn –punkin mittakaavassa kuin myös myrskyissä, tulipaloissa ja ilmastokriisissä. Pohdin, kuinka luontouskonnossa on voitu kokea luonnon kosto. Olen tyytyväinen, kun voin itse turvautua paitsi lääketieteeseen myös luonnontieteeseen perustuvaan maailmankuvaan.

Sosiaalisesti sitoutunut taiteilijasymposium, jossa taiteilijat, luonnontieteen tutkijat ja ympäristöalan asiantuntijat tekevät yhteistyötä ja toimivat paikallisissa yhteisöissä, osoittautui antoisaksi työtavaksi. Kokemuksen pohjalta on mahdollista tarkastella niin nykytaiteen menetelmiä kuin ympäristökasvatusta ja kouluopetuksen eheyttämistä. ISEAS 2019 oli toivottavasti alku tutkimusprojektille, joka saa jatkoa.

Kuvat: Fabio Cito, 2019.

Niityt ja hakamaat työpajan dokumenttivideo (n. 7 min). Videodokumentin suunnittelu ja toteutus: Amir Abdi ja Linus Westerlund, 2019.

Iseas 2019 in Nature dokumenttivideo (n. 27 min). Videodokumentin suunnittelu ja toteutus: Amir Abdi ja Linus Westerlund, 2019.